Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2018.

Teurastamon pääsiäismarkkinoilla

Kuva
Kevään ensi merkkejä lienee se, kun tekee mieli kaivautua omasta talvipesästä ulos ja lähteä katsomaan, mitä mielenkiintoista voisi löytyä pääsiäismarkkinoilta. Sörnäisissä sijaitseva Teurastamon alue on kieltämättä parhaimmillaan kesällä, kun voi viettää aikaa hengailemalla alueen terasseilla, mutta aurinkoinen sää oli tänäänkin onnistunut houkutelemaan mukavasti väkeä paikalle. Aurinko helli juuri sen verran, että terassikausi tuli avatuksi ensin lasilla kuohuviiniä ja sitten Jädelinon ihanilla jäätelöillä. Jädelinon jäätelöt ovat aitoja italialaisia gelatoja, joten luonnollisesti valitsimme mahdollisimman italialaiset maut eli pistacchio ja amarena. Pistaasijäätelön pistaasit oli paahdettu täydellisesti ja jäätelössä oli paksu, nougatmainen suutuntuma. Amarenassa taas oli mukavasti sattumia ja ihana kirsikan maku. Kelvollisia pistaasijäätelöitä saa nykyään jo isommista ruokakaupoista, mutta miksi, oi miksi Suomessa kirsikkajäätelöä saa metsästää kissojen ja koirien kanssa!

Kevyt kalaseljanka

Kuva
Kerroin jo aiemmin sitruunaisen linssikeiton reseptin yhteydessä, että tasapainotan rakkauttani hyvään ruokaan 5:2-dieetin avulla. Kahdesti viikossa olisi siis keksittävä jotain kevyttä, mutta hyvää ruokaa. Ei aina ihan helppo homma. Tänään pälkähti onneksi päähäni, että venäläinen kalaseljanka on juuri tällainen ruoka - ainakin kunnes sen päälle lätkäistään kelpo lusikallinen smetanaa. Kalan, tomaatin ja etikan kolmiyhteys saa keiton maistumaan ihan oikealta ruualta, vaikka kaloreita onkin naurettavan vähän. Seljankareseptejä on varmaan yhtä monia kuin venäläisiä babushkoja enkä yritä edes väittää, että tämä olisi millään lailla autenttinen resepti. Tässä mennään puhtaasti kevein perustein. Resepti Kahdelle, noin 150 kcal/nenä 6-7 dl vettä 1 keskikokoinen sipuli 1 keskikokoinen porkkana 1 laakerinlehti 1 rkl tomaattipyrettä 1 rkl kala- tai hummerifondia 1 rkl kapriksia (mieluiten suolaan säilöttyjä) 1 suolakurkku 1 rkl väkiviinaetikkaa 250 gr kuhafilettä pieni nip

Artisokkarisotto

Kuva
Rakastaa - ei rakasta Rakastaa - ei rakasta. Latva-artisokan maku jakaa mielipiteitä. Lievän karvas maku ei ole kaikkien juttu, mutta minulla iskee toisinaan suoranainen himo siihen. Niinpä haksahdin päivänä eräänä ostamaan artisokkia ihan vain sen takia, että ne näyttivät niin houkuttelevilta vihannestiskillä. Vasta kun artisokat olivat kassissa, rupesin miettimään, mitä ihmettä niistä tekisin. Pelkkä kypsäksi keittäminen tai hauduttaminen tuntui tylsältä vaihtoehdolta. Hetken googlailun jälkeen löysin latva-artisokkarisoton ohjeen , joka vaikutti lupaavalta. Lisäksi minulla sattui olemaan sopivasti aurinkokuivattuja tomaatteja kaapissa. Jätin alkuperäisestä ohjeesta pois jauhetun inkiväärin (vaikka sitäkin olisi ollut kaapissa), koska minusta se oli hieman outo idea. Ensikertalaista artisokan kesyttäjää saattaa hämmentää se, että suurin osa kasvista heitetään biojätteeseen ja syötäväksi päätyy vain pieni sisus. Kun hyväksyy tämän tosiasian, nopeutuu kasvin käsittelykin, kun e

Ankanrintaa appelsiinikastikkeessa

Kuva
Ankka on yksi maukkaimmista linnuista ja sen rintafile on varsin turvallinen vierastarjottava, koska se on niin rasvaista ja mehukasta, että sitä on kutakuinkin mahdotonta pilata. Etenkin jos näet kaupassa tarjolla kotimaista ankkaa, kannattaa tarttua tilaisuuteen! Appelsiini ja ankka ovat perinteinen makuyhdistelmä eikä ihme. Appelsiinin happamuus leikkaa mukavalla tavalla ankan rasvaisuutta ja sen makeus korostaa ankan makua. Tämä resepti on todella yksinkertainen ja saat mukavasti sujautettua siihen myös laivalta ostamasi liköörin jämät! Resepti Neljä annosta 2 ankan rintafilettä (yhteensä noin 700 gr) 1 luomuappelsiini 1/2 dl appelsiinilikööriä 30 gr voita mustapippuria myllystä suolaa Nosta fileet huoneenlämpöön noin tunti ennen paistamista. Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen, kun aloitat ruuan valmistamisen. Laita tarjoiluvati uuniin. Leikkaa fileiden nahkapuolelle lihan pintaan saakka ulottuvat vinosuuntaiset viillot noin 1 cm välein. Laita fileet kuivaan, k

Pieni pala Piemontea Tehtaankadulla

Kuva
Tehtaankatu on viime vuosien aikana muuttunut kiinnostavaksi ravintolakaduksi, kun sinne on tullut monia persoonallisia oman rahan paikkoja. Kadun telakan puoleisesta päästä löytyvät BasBas, Sandro, Fabrik jne. Uusin tulokas on kadun alkupäähän, Tehtaankatu 13:een avannut  La Bottega 13 , jonka omistajilla on jo pitkään ollut showroom/kauppa La Tartufata Eiran sairaalaa vastapäätä. La Bottega 13 on ravintolan ja herkkuliikkeen yhdistelmä, jonka kylmäkaappi saa ruokafanin kuolaamaan hallitsemattomasti. Päivisin paikka palvelee lounasruokailijoita ja iltaisin sinne kannattaa pysähtyä viinilasilliselle tai hakea leikkeleitä ja juustoja kotiin viemisiksi. Tänä viikonloppuna pieni pala Piemonten maakuntaa laskeutui Etelä-Helsinkiin, kun Montaribaldin viinitila ja La Bottega 13:n väki yhdistivät osaamisensa meidän iloksemme. Tarjolla oli Montaribaldi Magnum dinner eli magnumpulloissa kypsyneitä tilan viinejä varten luotu viiden ruokalajin menu. Menun toteutuksesta vastasi La Bottega 13:

Nina Lincolnin suklaakakku

Kuva
Tämä jäädykekakku oli aikanaan todella suosittu, mutta nykyään painunut unholaan, mikä on sääli. Se on nimittäin kutakuinkin täydellinen jälkiruoka: se on ensinnäkin syntisen hyvää, se tehdään hyvissä ajoin etukäteen ja sen saa tehtyä sekä laktoosittomana että gluteenittomana. Tässä reseptissä ton-ton-versio on ihan yhtä helppo kuin tavallinenkin. Nina Lincoln (nyk. Rindt) oli 60- ja 70-lukujen tyyli-ikoni. Hän toi tämän jäädykekakun reseptin maailmalta Suomeen ja se julkaistiin Kotilieden Suuressa leivontakirjassa vuonna 1987. Jälkiruoka oli anoppini bravuuri ja olen saanut reseptin aikanaan häneltä.  Resepti poikkeaa hieman muista netistä löytämistäni versioista, mutta lopputulos on varmasti kaikissa yhtä syntisen ihana. Voiko näillä raaka-aineilla tulla mitään muuta kuin taivaallisen hyvää? Kakku on helppo tehdä ja mikä parasta, se pitää tehdä etukäteen eli se on täydellinen vierastarjottava, koska kokin aika ei kulu keittiössä enää siinä vaiheessa, kun vieraat ovat pöy

Juustopaneroitu turskanseläke

Kuva
Nykyään vastuullisesti pyydettyä tuoretta turskaa saa ilahduttavan usein kalatiskeiltä. Turska on mitä herkullisin kala, mutta se haisee kypsyessään epämiellyttävältä ja hajoaa pannulla jo tiukemmasta katseesta. Sen tähden uunissa valmistaminen sopiikin sille mitä parhaimmin. Idea tähän reseptiin tuli ystävältäni saamasta Västerbottensost-keittokirjasta, jossa oli herkullinen yrtti-juustopaneroidun lohifileen resepti. Västerbotten kuuluu juustojen aateliin ja kyseisessä kirjassa on aivan taivaallisen hyviä reseptejä, mutta aika usein kaupasta hankittu palanen tulee epähuomiossa syötyä ihan sellaisenaan. No niin, asiaan. Koska minulla harvemmin on Västerbotten-juustoa jääkaapissa, toisin kuin parmesaania - jota siellä on aina - olen päätynyt luomaan tämän reseptin, joka on nopea, helppo ja herkullinen.  Resepti Juustopaneroitua turskanseläkettä sekä perunagnoccheja, pinaattia ja parmesaania 300 gr tuoretta turskanseläkettä tai filettä 1/2 dl korppujauhoja 15

Lehtikaalia ja orecchiette-pastaa

Kuva
Etelä-Italian keittiön kulmakiviin kuuluu orecchiette con cime di rapa tai orecchiette con i friarielli eli korvan muotoiset pikkupastat, joiden lisukkeena on nauriin ja kaalin sukua olevan kasvin varsia ja lehtiä sekä anjovista. Kumpaa nimeä kasvista (ja ruuasta) käytetään riippuu siitä, ollaanko Apuliassa vai Campaniassa. Pasta on maukas, yksinkertainen tehdä ja sen raaka-aineet ovat halpoja. Täydellinen arkipasta siis! Harmi vain, että sen tärkeintä ainesosaa eli friariellia on mahdotonta saada Suomesta. Paras korvike täällä pohjoisessa on lehtikaali, jota kiitos terveysintoilijoiden ja hipstereiden saa nykyään kaupoista jotakuinkin ympäri vuoden. Tässä siis resepti niille, jotka ovat jättäneet palan sydäntään Etelä-Italiaan. Resepti 200 gr lehtikaalia 180 gr orecchiette-pastaa 2 valkosipulinkynttä 3 rkl oliiviöljyä 1/2 tuore chili tai 1/2 tl chilihiutaleita 1 rkl anjovistahnaa tai 3 anjovisfilettä (älä edes kuvittele käyttäväsi muuta kuin italialaista anjovista!