Iloa liedellä

Pakettien avaaminen on ihanaa eikö vain? Paketeissa on aina jotain salaperäistä. Niinpä ruokakin on astetta kiinnostavampaa silloin, kun se tavalla tai toisella tuodaan yllätyksellisesti tarjolle tai kun tarjoilija paljastaa lautasella lepäilevän annoksen kuvun alta näyttävällä kädenheilautuksella. Paperikalassa yhdistyvät paketin avaamisen jännitys valmistustavan mukanaan tuomaan maukkauteen. Kun kala ja vihannekset kypsyvät paperikäärön sisällä, kaikki ihanat aromit vain odottavat paketissa sitä hetkeä, kun se avataan. Arkiseen iltaan pakettien avaaminen tuo ripauksen juhlan tuntua ja paperikala on mukava vierastarjottavakin valmistustapansa vuoksi. Jos vihannekset pilkkoo ja kypsentää etukäteen, ei emännällä tai isännällä kulu keittiössä yhtä hujausta pidempään, kun uuni hoitaa valmistuksen. Resepti Tällä kertaa reseptin määrät ovat yhtä ruokailijaa kohti. Paketteja tehdään yhtä monta kuin on ruokailijoita. 150 gr vaaleaa kalafilettä. Siivu isosta kuhasta tai pala tu

Lasagne on hitaiden sunnuntaiden herkku. Etenkin, jos haluaa tehdä tuoreet lasagnelevyt itse. Näin parsakaudella lasagne kannattaa tietenkin tehdä tuoreesta parsasta. Kylmäsavulohi ja sitruunankuorella maustettu bechamelkastike kruunaavat makunautinnon. Resepti Neljälle hengelle 6 dl maitoa 50 gr voita + nokare paistinpannulle 25 gr vehnäjauhoja 1/2 luomusitruunan kuoren keltainen osa raastettuna 300 – 400 gr tuoreita lasagnelevyjä 500 gr vihreää parsaa 300 gr kylmäsavulohta ohuina siivuina suolaa Laita parsa kylmään veteen odottamaan. Aloita lasagnen teko bechamelkastikkeesta. Muista, että bechamelkastikkeen teossa maltti on valttia! Sulata voi miedolla lämmöllä pienessä kasarissa ja sirottele vehnäjauhot sekaan koko ajan puuhaarukalla sekoittaen. Lisää maito pienissä erissä sekoittaen voimakkaasti niin, ettei kastikkeeseen jää klimppejä. Kypsennä kastiketta hitaasti kunnes se sakenee. Vältä viimeiseen asti kiusausta nostaa lämpöä liian kovaksi, koska silloin mai

Paastopäivän kynnyksellä tuli tarve löytää uusi, maukas, mutta vähäkalorinen resepti. Intialaiset linssikeitot tai -muhennokset eli dalit ovat aina olleet suosikkejani, joten ajattelin katsoa, löytäisinkö dal-reseptin, jonka valmistusta ei aloiteta laittamalla pannuun desiä kirkastettua voita. Pienen haeskelun jälkeen varsin herkullinen resepti löytyikin: spinach and tomato dal . Reseptissä on monta hyvää puolta: se on kevyt, se on helppo ja toisin kuin monet muut intialaiset reseptit, se ei vaadi koko maustekaupan valikoimaa vaan jokseenkin kaikki mausteet löytyvät todennäköisesti jo kaapistasi. Tämän ruuan tekeminen tuottaa sitä paitsi iloa heti alusta lähtien. Sen raaka-aineet ovat yksinkertaisesti niin kauniita, että niitä syö silmillään! Mustat sinapinsiemenet ovat todennäköisesti reseptin hankalimmin löydettävissä oleva ainesosa. Niitä kannattaa etsiä intialaisia ruokia ja mausteita myyvistä kaupoista. Jos sellaista ei ole lähettyvillä, jätä sinapinsiemenet pois ruuasta

Tämä keitto on syntynyt tavallaan pakon sanelemana. Tulimme mieheni kanssa eräänä kauniina päivänä (viikon Sisilian matkan jälkeen) siihen tulokseen, että jotain on tehtävä. Liikunnan lisääminen ei enää riittänyt painon kurissa pitämiseen vaan oli otettava kovemmat keinot käyttöön. Ruuan ystävänä olen aina vihannut laihduttamista. Sitä paitsi se on useimmiten silkkaa ajanhukkaa, koska irti elävästä elämästä olevat pikadieetit eivät toimi. Nyt oli kuitenkin tosi (eli terveys) kyseessä. Tein ystäväpiirissä galluppia niiden kesken, joiden tiesin onnistuneen painonpudotuksessa ja jotakuinkin kaikki olivat onnistuneet samalla konstilla eli 5:2-dieetillä. Sitä oli siis kokeiltava. Kiloja hävisi reilussa puolessa vuodessa kymmenen ja olen nyt siitä painossa, jossa tunnen oloni hyväksi ja verenpainemittarikin on samaa mieltä. Kaksi kevyen ruuan paastopäivää viikossa on jäänyt tavaksi, jota noudattamalla pystyn elämään normaalia elämää nauttien kaikesta, mitä mieli tekee, mutta pysyen terve

Punasikuri - tuo salaattibuffetin aliarvostettu jäsen - pääsee tässä risotossa kerrankin loistamaan parrasvaloissa. Punasikurin karvas maku talttuu taleggiojuuston pehmeyteen ja lopputulos on maukas ja kermaisen pehmeä risotto. Tämä risotto on sitä paitsi ihan älyttömän helppo tehdä. Taleggioa löytyy ainakin Stockan Herkuista ja uskon, että hyvinvarustetut juustotiskit ja -kaupat pitävät sitä myös valikoimissaan. Jos et kerta kaikkiaan saa sitä käsiisi, voit korvata sen miedolla (dolce) gorgonzolalla. Söin tätä risottoa ensimmäisen kerran Al Rocol -nimisellä viinitilalla Franciacortan viinialueella. Tila on agriturismo eli heillä on muutamia huoneita matkailijoille ja viininteon lisäksi he ovat taitureita myös paikallisen ruuan suhteen. En ole ikinä syönyt itseäni niin ähkyyn kuin heidän illallisellaan - ja tekisin empimättä saman uudelleen! Niin hyvää (ja tuhtia) heidän ruokansa on! Punasikuririsotto oli yksi kolmesta(!) meille tarjoillusta risotosta. Kaksi muuta taisivat ol

Tämä kirjoitus koskee etupäässä vihreää parsaa. Moni asia soveltuu myös valkoiseen parsaan, mutta koska vihreä parsa on sekä helpompi valmistaa että myös edullisempaa, sovitaan että tässä puhutaan vihreästä parsasta. Violettia villiparsaa en edes ajattele nyt, koska sitä ei saa täällä ikinä (mikä onkin ihana tekosyy lähteä keväällä Etelä-Italiaan!) Talven pitkä odotus on vihdoin ohi ja parsaa alkaa ilmestyä houkuttelevina nippuina kauppojen tiskeille. Ensiksi tulevat perulaiset ja meksikolaiset parsat ja vähän myöhemmin niiden keskieurooppalaiset sisarukset. Normaalisti yritän huomioida edes jossain määrin ruokieni hiilijalanjälkeä, mutta pitkän talven jälkeen himo uuden sadon vihanneksiin on sen verran kova, että muutama puntti lattariparsaa sujahtaa koriin ihan huomaamatta ennen kuin Euroopan parsapelloilta saadaan satoa. Parsakauden alussa en jaksa liikaa hienostella vaan parsa on parhaimmillaan juuri sellaisena kuin on, mieluiten suoraan pannusta tai parilalta. Sitten kun enin