Iloa liedellä

Iih, nokkonen, tuo ihana vihulainen! Ihanan makuinen ja superterveellinen kasvi on kevään ensimmäisiä tuoreita vihanneksia ja lisäksi täysin ilmainen! Nokkosesta voit tehdä lettuja, muhennosta, keittoa ja mitä tahansa, mihin käyttäisit pinaattia. Nokkosen maku on pinaattia huomattavasti voimakkaampi, joten sitä riittää pienempi määrä. Tänä keväänä helle on saanut luonnon kirimään ennätysvauhtia ja pihan nokkoset ehtivät melkein kukintavaiheeseen ennen kuin saavuin saksien kanssa paikalle. Olen suosiolla jättänyt pihan varjoisimman ja savisimman nurkan nokkosen huomaan. Se kun kasvaa sielläkin, missä hienommat kasvit vain murjottavat. Oman pihan nokkosia on myös turvallista syödä, kun tietää että ne ovat taatusti puhtaita. Nokkosen lehdet kerätään ennen kukintaa, jolloin ne ovat vielä meheviä. Kannattaa leikata kasveista vain latvat ja ottaa niistä lehdet. Tyviosa jää maahan ja kasvattaa uutta satoa myöhemmin kerättäväksi. Nokkosesta on moneksi, mutta minun suosikkini

Alkupala, lisuke pääruualle tai piknik-eväs. Tämä resepti taipuu moneksi. Kääryleet ovat parhaimmillaan hieman jäähtyneinä tai huoneenlämpöisinä, joten ne eivät millään muotoa pahastu pienestä odottelusta. Viime viikonloppuna kirjallisuuspiirimme tapasi piknikin merkeissä auringon helliessä Helsinkiä. Osa porukasta on kasvissyöjiä ja osa gluteenille yliherkkiä, joten piknik-tarjottavan piti soveltua kaikille. Lisäksi sen piti olla jotain, joka ei mene heti pilalle auringossa. Olipa inspiraation syynä sitten äskeinen matkamme Sisiliaan tai vain munakoisojen taivaallinen maku, perusraaka-aineeksi valikoitui munakoiso, joka tähän aikaan vuodesta on sekä hyvää että edullista. Reseptin lähtökohtana on klassikkoresepti involtini di melanzane, mutta tällä kertaa halusin tehdä kääryleet halloumijuustosta. Se oli sopivasti tarjouksessa lähikaupassa ja juuston napakka koostumus teki kääryleistä helposti syötäviä myös kenttäolosuhteissa. Hämmästyin itsekin, miten näin yksinkertaisesta

Italian eri maakuntien keittiöistä Sisilia on minulle kaikkein rakkain. Sisilian keittössä on lukuisia kerrostumia eri valloittajien jäljiltä vuosisatojen varrelta eli se on todellista cross kitcheniä. Foinikialaiset toivat saarelle mantelit, arabit sitrushedelmät, jäädytetyt jälkiruoat ja couscousin, espanjalaiset tomaatin ja ranskalaiset hovikeittiön hienoudet. Toisaalta sisilialainen keittiö on edelleen hyvin perinteistä ja paikallista noudattaen tiukasti vuodenkiertoa. Saatavana on vain niitä kasviksia, jotka kulloinkin ovat sesongissa. Paikallisuus on myös myyntivaltti ja monien ravintoloiden ikkunassa onkin mainoslauseena "0 km" eli he käyttävät vain paikallisesti hankittuja tuotteita. Pari vuotta sitten asuimme Etnan rinteellä 700 metrin korkeudessa sijaitsevassa agriturismossa ja vaikka sieltä oli mitä upein näköala Joonianmerelle, oli aivan turha kuvitella saavansa kalaa tai äyriäisiä illallisella, koska olimmehan vuorella ja siellä syötiin vuoriston ruokaa. Toi

Kolme vuotta sitten puutarhaharrastajien keskuudessa levisi paha karhunlaukkakuume. Yhtäkkiä kaikkien oli pakko saada kasvimaalleen karhunlaukkaa . Jos sitä oli myynnissä jossain, se ostettiin loppuun hujauksessa ja epärehellisimmät jopa varastivat sitä taimimyyjäisistä. Onneksi minulla oli asioista hyvin perillä oleva ystävä, joka vinkkasi minut karhunlaukka-apajille. Niinpä minulla on nyt paljon pieniä, sieviä karhunlaukan alkuja pitkin pihaa. Ei oikeastaan ole ihme, että karhunlaukka herätti sellaisen kiihkon. Se on ihan ensimmäisiä kasveja, joista keväällä saa satoa ja sen mieto, valkosipuliin vivahtava aromi on herkullinen. Lisäksi se on kaunis katsella: kieloa muistuttavien lehtien keskeltä nousee alkukesästä kauniin valkoinen kukinto. Sunnuntaina totesin, että aika on kypsä vuoden ensimmäiselle sadonkorjuulle, kun riittävä määrä lehtiä oli tarpeeksi isoja kerättäväksi. Gnoccheissa karhunlaukan maku pääsee hyvin esille ja kevään kunniaksi ne kannattaakin tarjolla alkuruoka

Eilen oli kaupassa niin hyvä tarjous tuoreista kuhafileistä, etten kerta kaikkiaan voinut kävellä ohi. Piti vain äkkiä keksiä, mitä hyvää niistä tekisi. Onneksi muistin vanhan luottoreseptini kalaa hapankaalipedillä. Ajatuksena kala yhdistettynä hapankaaliin voi kuulostaa oudolta, mutta vakuutan, että tästä tulee hyvää! Hapankaali hautuu ranskankerman seurassa varsin kiltiksi kaveriksi ja kostea peti pitää kalan mehukkaana. Alkuperäisen reseptin löysin Risto ja Ritva Lehmusoksan keittokirjasta Venäjän keittiö (Gummerus 1995), jossa on monta muutakin takuumaukasta reseptiä. Vuosien kuluessa olen tosin oikonut reseptiä yksinkertaisemmaksi, jotta se on nopea valmistaa arki-iltanakin. Kuha, kampela ja ahven sopivat kaikki tähän ruokaan erinomaisesti eikä fileiden tarvitse olla kovin suuria tai näyttäviä, koska ne jäävät kuorrutteen alle. Juustoraasteeksi voi raastaa mitä tahansa jääkaapista löytyvää maukasta juustoa. Tämä on niitä reseptejä, joihin voi hyvin hyödyntää jääkaappiin uno