Iloa liedellä

Oscar Wildea lainatakseni pystyn vastustamaan kaikkea paitsi kiusausta. Niinpä huomasin päivänä eräänä ostaneeni kaupasta burratan vain koska niitä oli tiskissä. Burrata on alunperin apulialainen juusto ja se on eräänlainen mozzarellan de luxe -versio. Burrata valmistetaan muotoilemalla mozzarellamassasta pussukka, joka täytetään stracciatellalla eli kermalla ja mozzarellan valmistuksessa syntyvillä juustosäikeillä ja kietaistaan kiinni. Syntistä, eikö! Ensimmäisen burratani ostin joitain vuosia sitten Ruoka- ja viinimessuilta eräältä etelä-italialaiselta tiskiltä. Juuston minulle myynyt mies kuta kuinkin vaati minua vannomaan käsi sydämellä, että syön juuston vielä samana päivänä tai viimeistään seuraavana, jotta sen maku ei kärsisi. Burratan säilyvyys on nimittäin hyvin lyhyt, vain joitain päiviä. Sen vuoksi sen saatavuuskin on hyvin satunnaista. Helsingissä burrataa saa toisinaan ainakin La Tartufatasta , Lentävästä lehmästä ja Mustasta Pekasta . Burrata syödään

Ravintola Ultima on kiinnostanut siitä saakka, kun tietoa uudenlaisesta ravintolasta alkoi näkyä julkisuudessa. Pari ravintolassa käynyttä tuttavani kehuivat paikkaa kovasti, joten kun sähköpostiini tupsahti tarjous talon neljän ruokalajin illallisesta kahdelle 98 euron hintaan, tartuin tilaisuuteen oitis ja buukkasin pöydän meille ja ystäväpariskunnallemme. Seuraavien aterioiden raaka-aineet valmistuvat ravintolan aulassa. Valaistuissa palloissa kasvaa kotisirkkoja. Ultimassa ollaan otettu tukeva etunoja tulevaisuuteen ja olinkin utelias näkemään, minkälaisia elämyksiä keittiöpäälliköt Henri Alén ja Tommi Tuominen onnistuvat itselleen asettamiensa rajojen puitteissa tuottamaan. Onko kiertotalous itsetarkoitus vai voiko paikkaa arvioida samoilla kriteereillä kuin mitä tahansa ravintolaa? Ensi vaikutelma oli positiivinen. Meidät otettiin kiireettömän ystävällisesti vastaan ja meille esiteltiin ravintolan puhutuimmat nähtävyydet eli lasipalloissa ruuaksi kasvatettavat kotisirka

Mieheni rakastaa ahvenia, mutta vihaa ruotoja. Melkoinen haaste kokille siis. Ahven on ehdottomasti yksi maukkaimmista kaloistamme ja myös minun suuri suosikkini. Harmi vain, että sitä on jotakuinkin mahdotonta saada perattua ruodottomaksi, etenkin kun ahvenet tuppaavat Suomen vesillä jäämään usein varsin pienikokoisiksi. Siksi tässä reseptissä ahvenet surautetaan ruodottomiksi murekepihveiksi, joten ruotokammoisinkin voi herkutella niillä ilman inhonväreitä. Ahvenpihvit perunoiden, parsakaalin ja mojo verden kanssa. Ahven on mitä parhainta lähiruokaa, lähimmillään oman laiturin nokasta. Se on Suomen yleisin kala eikä nykyinen kalastus heikennä kantojen tilaa, joten ahvenia voi  herkutella hyvällä omallatunnolla . Näihin pihveihin uppoavat sitä paitsi kaiken kokoiset ahvenet. Reseptin pohjana on perinteinen kalamurekemassa, johon vaihdoin kerman tilalle creme fraichen. Creme fraichen rasvaprosentissa ei kannata kitsastella, jotta massa pysyy kasassa pannulla. Ketsuppi saatta