Iloa liedellä

Ulkona syömisen parhaita puolia ovat virikkeet, joita hyvästä ruuasta saa tuliaisina omaan keittöönsä. Tämän keiton innoittajana toimi  ravintola Spisin kerrassaan hurmaava mukulasellerikeitto . Pieni tutustuminen Fineliin paljasti, että mukula- eli juuriselleri on paitsi maukasta, myös erittäin kevyttä syötävää. Siis täydellinen raaka-aine paastopäiviin. Tunnustan suoraan, että tämä versio mukulasellerikeitosta ei pärjää alkuunkaan Spisin versiolle, mutta hyvää se on silti - ja yksinkertainen tehdä! Mukulaselleri on jäänyt ihan syyttä suotta muiden juuresten varjoon, joten hehkutan sitä jo ihan siksi, että siitä saa vaihtelua ruokalistalle. Minullekin mukulaselleri oli pitkään jotain, jota oli käytetty vähän paremmin tehdyssä lihakeitossa. Jos oikein riehaannuin, saatoin tehdä siitä Waldorfin salaattia, mutta silloinkin yleensä puolet jäi käyttämättä, kunnes se nahistui pois vihanneslaatikon pohjalla. Keiton lisäksi olen viime aikoina herkutellut mukulasellerillä paahtamall

HS:n eilen ilmestynyt Kuukausiliite antoi kimmokkeen kirjoittaa silakka-aiheinen postaus, jotta edes muutama ihminen innostuisi syömään silakkaa. Silakansyöntimme on nykyään lähes olematonta, vain 600 gr vuodessa per nenä ja se on aivan liian vähän! Ei ole mitään järkeä rahdata tänne Norjassa kasvatettua kassilohta ja samaan aikaan kuskata herkullista villikalaa minkkien ruuaksi. Silakalla on tietysti vähän ankea maine. Ajatuskin koulun tai armeijan silakkalaatikosta saa monilla kurkun kutisemaan eikä dioksiiniuutisoinnitkaan varsinaisesti lisänneet silakan houkuttelevuutta. Niinpä silakka on syytä ajatella uusiksi ja tuunata siitä aivan uusi ruokalaji. Silakkapullat sisilialaisittain on suomalaistettu versio polpetti di sardesta. Rusinat, pinjansiemenet ja minttu antavat siinä arkiselle silakallemme uuden, eksoottisen vivahteen.  Sisiliassa sardiinipullat tarjoillaan joko haaleana alkupalana tai pääruokana. Viimeksi söimme niitä alkupalana Mondellossa trattoria Da Enzossa ja t