Iloa liedellä

Ihastukseni italialaiseen keittiöön on ollut sen verran pikäaikaista ja vahvaa, että ranskalainen keittiö on jäänyt tuntemattomammaksi. Olen toki syönyt Helsingin ranskalaisissa ravintoloissa mielihyvin, mutta omaan keittiöön ranskalaiset reseptit eivät vain ole kantautuneet. Niinpä viisi päivää Champagnessa olivat mitä mainioin tilaisuus tutustua paitsi samppanjaan, myös ranskalaisen keittiön maailmaan. Jos miettii, mitä päällimmäisenä jäi matkan ravintoloista mieleen, niin se, että ruoka oli varsin tuhtia ja lihapitoista. Pääruuan kylkeen tuli yleensä varmuuden vuoksi vielä pari-kolme perunaa, ettei vain jäisi nälkä ja kasvissyöjille oli yleensä vain yksi, tylsähkön kuuloinen annos listalla. Positiivista lihaisessa perinteessä on se, että tarjolla oli kaikkea muutakin kuin pihviä. Listan kallein annos saattoi olla kateenkorva ja muutenkin sisäelimet ja muut Suomessa hyljeksityt osat eläimestä, kuten porsaan sorkat ja vasikan pää, olivat ruokalistojen vakiovalikoimaa. Ranskassa ei s