Iloa liedellä

Norjalainen lohifile ei ehkä ole maailman hohdokkain raaka-aine, mutta täytyy myöntää, että se on arki-iltana varsin nopea ja kätevä valmistaa. Uutta twistiä loheen saa viemällä sen, vaikka vain kuvainnollisesti, matkalle Sisiliaan.  Pistaasien kuningatar on Bronten pistaasipähkinä, joka on myös yksi Sisilian kuuluisimmista vientituotteista. Bronte on pieni kaupunki Etnan länsirinteellä, mutta kun tietää, kuinka valtavast ympäri maailmaa myydään Bronte IGP -merkinnällä varustettuja pistaaseja ja pistaasituotteita, täytyy olla niin, että kaupungilla on jokin normaalimaailman rajoja uhmaava ulottuvuus. Tähän reseptiin kelpaavat toki missä tahansa kasvaneet pistaasit, kunhan niitä ei ole paahdettu ja suolattu.  500 gr lohifilettä 50 gr kuorittuja pistaasipähkinöitä 20 gr korppujauhoja 1 rkl oliiviöljyä suolaa, pippuria öljyä paistovuokaan Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Hienonna pistaasipähkinät monitoimikoneessa, blenderissä tai vastaavassa yhtä hienoksi kuin korppujauhot....

Keräkaali ei ole kovin hohdokas raaka-aine, mutta varhaiskaalissa on juhlan tuntua. Se on parsan ohella ensimmäisiä uuden sadon herkkuja ja lupaus tulevista kesän antimista. Sen maku on mieto ja lehdet mehukkaita ja pehmeitä. Ei ihme, että meillä on jo useampi kerä mennyt parempiin suihin ja suurin osa niistä pannukakuiksi paistettuina. Varhaiskaalipannukakkujen resepti pohjautuu japanilaiseen okonomiyakiin, mutta on siitä huomattavasti yksinkertaistettu versio. Okonomiyaki tarkoitaa ”paista mitä haluat” ja olen ottanut neuvosta vaarin. Tein version, joka on niin yksinkertainen, että siihen ei tarvita mitään, mitä ei tavallisesta ruokakaupasta saisi. Jos sinulla sattuu olemaan dashipulveria, niin totta kai voit lisätä sitä veteen ja saada hieman autenttisemman version. Pääosassa on kuitenkin ihana, tuore varhaiskaali ja on jokaisen oma valinta, kuinka yksinkertaisen tai monimutkaisen pannaristaan haluaa. Jos haluat tutustua alkuperäiseen Kansai- eli Osaka-tyylin okonomiyakiin, Chop...

Oma metsästysharrastukseni rajoittuu kaupan lihatiskillä saalistamiseen ja onkin hienoa, että nykyään tuoretta riistaa tuntuu olevan syksyisin tarjolla paremmin kuin ennen. Toisinaan onni potkaisee lahjaksi saadun riistan muodossa. Muhkea kimpale hirven tai muun sarvipään paistia on harvinaista, mutta mieluisaa herkkua. Yleensä tällainen lahja on käytännön syistä tukevasti umpijäässä eikä kohmeisesta paketista voi muutenkaan päätellä paljoa lihan laadusta. Lahjan antajallakaan ei välttämättä ole juuri muuta muistikuvaa kuin se, mistä eläimestä on kyse. Näissä tilanteissa paras tapa valmistaa lihakimpale herkulliseksi ateriaksi on tehdä siitä routapaistia. Routapaisti on erinomainen tapa valmistaa vähärasvaista riistaa, koska lopputulos on aina murea ja mehukas. Aikaa se tietysti vaatii, mutta koska routapaisti ei todellakaan ole mitään minuuttipeliä, voi paistin kaikessa rauhassa jättää uuniin kypsymään yön yli, laittaa kellon soimaan aamulla, tarkistaa tilanne ja jatkaa sitten ...

Kaurapuuro on ruoka, josta jokaisella suomalaisella on mielipide. Osa ei voi aloittaa päiväänsä ilman lautasellista lempeyttä, osa on vielä aikuisenkin vahvasti traumatisoitunut lapsuutensa pakkoliisteristä. Omasta mielestäni kaurapuuro on aina ollut "ihan hyvää", kunnes siskoni vinkkasi uudesta netin ruokatrendistä eli kaurapuuron uunissa kypsytetystä luksusversiosta. Voi taivas, miten hyvää se on! Uunikaurapuuro on paitsi hyvää, se myös pitää nälän poissa kauemmin kuin perinteinen versio. Uunikaurapuuro maistuu hyvältä uudelleen lämmitettynäkin eli sitä voi tehdä ison satsin kerralla ja lämmittää tarvittaessa aamiaiseksi tai välipalaksi. Jos sinulla on pakkanen täynnä marjoja, voit laittaa marjat suoraan jäisinä sekaan ja nauttia superfoodisi tällä tavoin. Uunikaurapuurosta on tullut meidän viikonloppuaamujemme vakioruoka. Kun sitä on muutaman kerran tehnyt, ainekset on todella nopea sekoittaa yhteen ja lykätä uuniin. Puuro kypsyy pesulla käynnin aikana ja saa jää...

Ulkona syömisen parhaita puolia ovat virikkeet, joita hyvästä ruuasta saa tuliaisina omaan keittöönsä. Tämän keiton innoittajana toimi  ravintola Spisin kerrassaan hurmaava mukulasellerikeitto . Pieni tutustuminen Fineliin paljasti, että mukula- eli juuriselleri on paitsi maukasta, myös erittäin kevyttä syötävää. Siis täydellinen raaka-aine paastopäiviin. Tunnustan suoraan, että tämä versio mukulasellerikeitosta ei pärjää alkuunkaan Spisin versiolle, mutta hyvää se on silti - ja yksinkertainen tehdä! Mukulaselleri on jäänyt ihan syyttä suotta muiden juuresten varjoon, joten hehkutan sitä jo ihan siksi, että siitä saa vaihtelua ruokalistalle. Minullekin mukulaselleri oli pitkään jotain, jota oli käytetty vähän paremmin tehdyssä lihakeitossa. Jos oikein riehaannuin, saatoin tehdä siitä Waldorfin salaattia, mutta silloinkin yleensä puolet jäi käyttämättä, kunnes se nahistui pois vihanneslaatikon pohjalla. Keiton lisäksi olen viime aikoina herkutellut mukulasellerillä paahta...

Liekö syynä ulkona vallitseva pimeys, lähestyvä joulu vai mikä, mutta yhtäkkiä olen alkanut himoita erilaisia leivonnaisia ja tämä tiiviin mehevä hedelmäkakku suorastaan vaati tulla tehdyksi. Sen maku sopii hyvin joulunaikaan ja joulun jälkeen voit vaikka upottaa siihen joulusta ylijääneet pähkinät ja kuivahedelmät. Onni on moneen kertaan koeteltu luottoresepti, jonka onnistumista ei makeanhimon iskiessä tarvitse jännittää. Koska rasvaa tai munia ei tarvitse vatkata, kakku valmistuu alkuvalmistelujen jälkeen todella helposti. Olen saanut reseptin italialaiselta kokilta Francesco Benedettiltä, jonka kursseilla olen oppinut valtavasti sekä Italian maakuntien ruokaperinteistä että ruuanlaiton tekniikoista. Jääkaapista löytynyt vaniljakastike sopi mainiosti kakun kaveriksi Resepti 250 gr vehnäjauhoja 250 gr sokeria 125 gr voita 3 munaa 2 tl vaniljasokeria 100 gr saksanpähkinän sydämiä 100 gr rusinoita 100 gr kuivattuja viikunoita voita ja korppujauhoja vuokaan tomusok...

Aina toisinaan tulee päiviä, ettei voi, ehdi tai halua lähteä kauppaan. Onnekkaalla on silloin kaapissa valmiina ainekset spaghetti alla puttanescaa varten. Puttanesca on yksi yksinkertaisimmista ja nopeimmista pastoista valmistaa ja ennen kaikkea sen maku vie jalat alta. Kuten olen maininnut, jostain syystä  italialaiset nimeävät juuri pastaruokiaan varsin värikkäällä tavalla ja "spagetti huoran tapaan" lienee joukosta tunnetuimpia. Nimen alkuperästä kerrotaan useita eri versioita, mutta ei olisi ihme, jos sen alkuperä todella olisi Lazion tai Campanian alueen bordelleissa. Ruokalajin raaka-aineet ovat edullisia, hyvin säilyviä ja sen voi taikoa käden käänteessä pöytään mihin kellon aikaan tahansa. Puttanesca-kastiketta saa ostaa valmiinakin, mutta tykkään tehdä sen alusta saakka itse sen takia, että voin säädellä ainesosien suhteita mieleisekseni. Kaupan kastikkeissa on omaan makuuni liikaa tomaattia ja liian vähän anjovista ja kaprista. Kastikkeen on tarkoitus anta...

Peruskoulu teki parhaansa luodakseen minulle elinikäisen inhon kurpitsaa kohtaan loputtomalla kurpitsapikkelsin tuputtamisella. Onneksi se ei onnistunut. Viime vuosina kauppoihin on syksyisin tullut ilahduttava määrä eri muotoisia ja värisiä, kotimaisia kurpitsoja. Eräs uusista tulokkaista vihannestiskeillä on hokkaidokurpitsa ja voi jestas, miten hyvää se on! Hokkaidokurpitsa kypsyy sen verran nopeasti, että sen ehtii arkenakin kypsentää lisukkeeksi. Lisäksi kypsennetyn kurpitsan kuori on niin pehmeä, että sen voi syödä eli kurpitsan voi hyödyntää lähes kokonaan.  Kurpitsojen makeusaste vaihtelee jonkin verran, mutta parhaimmillaan hokkaidokurpitsa on pyörryttävän hyvää ihan sellaisenaan. Hokkaidokurpitsasta saakin helposti maukkaan alkupalan tai pääruuan lisukkeen. Yksinkertaisimmillaan tarvitset kurpitsan lisäksi vain hiukan suolaa ja öljyä - sekä tukevan veitsen. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Huuhtele kurpitsa ja kuivaa se. Laita kurpitsa leikk...

Tästä keitosta on tullut meillä paastopäivien vakioresepti. Keitossa on ällistyttävän vähän kaloreita, mutta misotahna antaa sille ruokaisan maun, joten siitä tulee kylläinen olo. Lisäksi se on todella nopea tehdä. Sain idean keittoon eräänä päivänä eräässä varsin tavanomaisessa sushiravintolassa. Syömäni sushi ei ollut kummoista, mutta misokeitto pelasti aterian ja rupesin miettimään, että se on ruokaisuutensa ansiosta oikeastaan aika täydellinen pohja paastopäivän keitoksi. Tähän keittoon kannattaa käyttää valmista pika-misokeittotahnaa, jota myydään muutaman pussin pakkauksissa. Valmistahnassa on mukana bonito-tonnikalajauhe ja merilevä, joten sen maku on monipuolisempi kuin "oikean" misotahnan. Jos sinulla kuitenkin sattuu olemaan avattu purkki misotahnaa jääkaapissa, voit aivan hyvin käyttää sitä. Keitto on nopea valmistaa, siinä on todella vähän kaloreita ja ennen kaikkea se on hyvänmakuinen. Vihanneksia voi tietysti vaihdella vuodenaikojen tai omien mieltymyst...

Oscar Wildea lainatakseni pystyn vastustamaan kaikkea paitsi kiusausta. Niinpä huomasin päivänä eräänä ostaneeni kaupasta burratan vain koska niitä oli tiskissä. Burrata on alunperin apulialainen juusto ja se on eräänlainen mozzarellan de luxe -versio. Burrata valmistetaan muotoilemalla mozzarellamassasta pussukka, joka täytetään stracciatellalla eli kermalla ja mozzarellan valmistuksessa syntyvillä juustosäikeillä ja kietaistaan kiinni. Syntistä, eikö! Ensimmäisen burratani ostin joitain vuosia sitten Ruoka- ja viinimessuilta eräältä etelä-italialaiselta tiskiltä. Juuston minulle myynyt mies kuta kuinkin vaati minua vannomaan käsi sydämellä, että syön juuston vielä samana päivänä tai viimeistään seuraavana, jotta sen maku ei kärsisi. Burratan säilyvyys on nimittäin hyvin lyhyt, vain joitain päiviä. Sen vuoksi sen saatavuuskin on hyvin satunnaista. Helsingissä burrataa saa toisinaan ainakin La Tartufatasta , Lentävästä lehmästä ja Mustasta Pekasta . Burrata syöd...

Oman, täysin epätieteellisen havainnointini perusteella kesäkurpitsa on parhaimmillaan silloin, kun se on vaaksan mittainen. Pienikätisenä minun vaaksani on 18 cm (mittasin juuri). Kokeilepa huviksesi löytää kaupasta sen kokoisia kesäkurpitsoita. Eipä löydy. Tämäkin asia pitää siis hoitaa itse. Tänä kesänä kesäkurpitsa on puskenut satoa melkein silmissä ja olen voinut lähes päivittäin kerätä pihalta pieniä, napakoita kesäkurpitsoita, jotka maistuvat aivan erilaiselta kuin ylikasvaneet ja vetiset serkkunsa. Jos siis saat käsiisi mahdollisimman pieniä kesäkurpitsoita, tee tämä nopea ja kesäinen pasta, jonka kruunaavat tuoreet herneet. Sopivan kokoisia kesäkurpitsoita kannattaa kysellä vaikkapa kasvimaan omistavalta tuttavalta. Olen aivan varma, että tänä kesänä hän on hyvin anteliaalla päällä! Resepti 180 gr lyhyttä kuivapastaa (esim. fusilli tai penne) 20 gr voita 250 gr kesäkurpitsaa (2 pientä) 0,5 tl suolaa 1 valkosipulinkynsi 50 gr herneitä 180 gr katkaravunpyrs...

Jäätee on paras juoma helteellä ja tämä jäätee on niin helppo, että sen jaksaa tehdä, vaikkei mitään muuta jaksaisikaan.  Sanotaan, että hibiscus muun muassa auttaisi kohonneeseen verenpaineeseen. Mene ja tiedä, mutta yksinomaan juoman upean värin ihailu vähentää stressiä ja raikkaan kirpsakka maku helpottaa oloa päivän kuumimpina hetkinä. Hibiscuksesta uutetut juomat ovat suosittuja muun muassa Iranissa, Intiassa ja Karibian alueella eli jokin jäähdyttävä taika siinä on. Kuivattua hibiscusta saa Suomesta ainakin terveyskaupoista. Itse sain omani Viron tuliaisina ihanalta sisareltani. Resepti 1 l vettä 1 dl kuivattua hibiscusta 0,5 dl sokeria 1 luomusitruuna jäitä Kiehauta 5 dl vettä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja lisää veteen hibiscuksen terälehdet ja sokeri. Anna hautua 10 minuuttia.  Sekoittele juomaa, kunnes sokeri on täysin sulanut siihen. Lisää 5 dl jääkylmää vettä. Siivilöi juoma korkilliseen pulloon tai kannuun ja anna...

Paastopäivä ja ulkolämpötila huitelee lähellä 30 astetta jo yhdeltätoista. Tänään ei todellakaan ollut vaikeaa päättää, mitä söisi lounaaksi! Gazpacho on Andalusian viileä lahja maailmalle. Alkuperäinen gazpacho oli aika eri juttu kuin nykypäivänä tarjottavat gazpachot. Yhteistä niille on kuitenkin kuivahtanut leipä, valkosipuli, oliiviöljy, suola ja viinietikka sekä tietysti tarjoilulämpötila. Leivän rooli gazpachossa on sakeuttaa keitto ja antaa sille ruokaisuutta. Toisaalta se tekee keitosta ikävän näköistä mössöä. Helpointa mielestäni onkin tarjoilla leipä keiton ohessa pieninä krutonkeina. Silloin keitto on paitsi kaunis, myös gluteeniton ja halukkaat voivat suurustaa oman annoksensa mieleisekseen. Toinen asia, jonka jätän omasta versiostani pois, on sipuli. Raaka sipuli saa minut röyhtäilemään loppupäivän, ei kiva. Jos haluat keittoon sipulia, kannattaa se hienontaa juuri ennen ruokalua ja tarjoilla erillisestä kiposta. Ilman vaikutus muuttaa sipulin maun epämiellyttäväks...

Parasta tehdä tunnustus heti alkuun. Tämä resepti on varastettu. Varkaus on totta kai synti, mutta suurempi synti olisi olla jakamatta näin herkullinen resepti! Söin tämän version tartarista palermolaisessa L'Ottava nota -ravintolassa . Ravintola sijaitsee Palermon vanhimmassa kaupunginosassa La Kalsassa, joka on kauniisti sanottuna varsin autenttinen. Ravintola sen sijaan oli lähes skandinaavisen viileästi sisustettu ja moderni, mutta ruoka kunnioitti sisilialaisia perinteitä tyylikkäällä twistillä. Suosittelen lämpimästi syömään siellä, mikäli satutte niille kulmille. Alkuperäinen tartar ei tietenkään ollut tehty graavilohesta vaan tuoreesta tonnikalasta, mutta koska tarpeeksi tuoretta tonnikalaa ei täältä yksikertaisesti saa, on parempi turvautua siihen mitä on. Man tager vad man haver, kuten Cajsa Warg sanoi. Olimme syöneet tonnikalatartaria samalla reissulla jo aiemminkin, koska Palermossa tonnikala on paikallisesti pyydettyä ja aina hyvää. Tämä versio oli kuitenki...

Muistan elävästi ensi kosketukseni tähän ruokalajiin. Olimme Frascatissa hotelli Villa Tuscolanassa , satoja vuosia vanhassa linnassa. Hotellin sijainti on mitä upein: se sijaitsee Roomaa ympyröivillä kukkuloilla ja iltaisin jalkojemme juuressa, puutarhan alapuolella loistivat Rooman valot. Frascati on roomalaisten suosima viikonlopun viettopaikka, mutta toukokuun alussa oli vielä hiljaista. Hotelli olikin jotakuinkin tyhjillään ja joinain iltoina saimme illallistaa lähes yksin. Valkoiseen smokkitakkiin pukeutuneen, Harrison Fordin näköisen tarjoilijan tarjoilema illallinen suuressa ja kauniissa, mutta tyhjässä ruokasalissa oli varsin eksklusiivinen kokemus. Eräänä iltana alkuruokavaihtoehtona oli pasta alla checca. Luin menun kerran, toisen ja kolmannenkin, koska ruuan nimi oli varsin ällistyttävä. Jos italian tuhmien sanojen valikoima ei ole ihan hallussasi, voin kertoa, että checca on vulgaari nimitys homoseksuaalille miehelle. Mutta siinä se seisoa pönötti, laziolaisen l...

Tonnikalasalaatti on varsin helppo ateriavalinta painonpudottajalle. Vihanneksia voi 5:2-ruokavalion paastopäivänäkin rouskuttaa kyllästymiseen asti, niin energiaköyhiä ne ovat ja tonnikala on helppo ja  varsin vähäkalorinen  proteiininlähde. Tonnikalaa ostaessa kannattaa tarkistaa, että se on pyydetty kestävistä kannoista. Monessa paikassa tonnikalakannat ovat huvenneet jo huolestuttavasti.  Kevyimmänkin salaatin hyödyt on helppo romuttaa yhdellä ranteenheilautuksella. Salaatinkastikkeet kun voivat olla melkoisia kaloripommeja.  En muista, mistä löysin tämän tonnikalasalaatin nerokkaan kastikkeen, joka tuo makua ja mehukkuutta salaattiin, mutta on todella kevyt. Oma keksimäni se ei ole, mutta pistän reseptin jakoon muidenkin iloksi. Tarhapavut tuovat osaltaan ruokaisuutta salaattiin ja niitä alkaa taas talvikauden jälkeen saada kaupasta sopuhintaan. Papujen käsittely on helppoa ja tuoreiden papujen maku ja koostumus niin paljon parempi kuin pakaste...

Muistin taas, miten tajuttoman hyvä kastike chimichurri on, kun viikonloppuna sitä oli tarjolla ystäviemme tupaantulijaisissa. Yksinkertainen valmistaa, mutta täynnä makua ja sopii kuin nenä päähän grillatulle lihalle ja kasviksille. Kastikekateushan vierailusta seurasi. Olin kyllä varannut meillekin grillattavaa sunnuntaiksi, mutta pihan persiljapuska oli vielä sen verran vaatimattoman kokoinen, ettei siitä olisi kovin kaksista chimichurria taikonut. Mutta niin kuin vanha sanonta sanoo, tarve on keksintöjen äiti. Nokkoschimichurria flanksteakin päällä seuranaan grillattua kesäkurpitsaa ja munakoisoa sekä revittyä mozzarellaa ja tomaattikuutioita. Kaikkia pihan nokkosia emme vielä ole syöneet  nokkoskrepeissä  vaan puskasta riitti hyvin vielä tähän kokeiluun. Ja ehkä vielä pariin muuhunkin. Tässä reseptissä nokkosta ei kypsennetä lainkaan, joten kannattaa valita keruupaikka huolella ja huuhdella lehdet hyvin ennen käyttöä. Kannattaa myös olla hieman nirso ja va...

Alkupala, lisuke pääruualle tai piknik-eväs. Tämä resepti taipuu moneksi. Kääryleet ovat parhaimmillaan hieman jäähtyneinä tai huoneenlämpöisinä, joten ne eivät millään muotoa pahastu pienestä odottelusta. Viime viikonloppuna kirjallisuuspiirimme tapasi piknikin merkeissä auringon helliessä Helsinkiä. Osa porukasta on kasvissyöjiä ja osa gluteenille yliherkkiä, joten piknik-tarjottavan piti soveltua kaikille. Lisäksi sen piti olla jotain, joka ei mene heti pilalle auringossa. Olipa inspiraation syynä sitten äskeinen matkamme Sisiliaan tai vain munakoisojen taivaallinen maku, perusraaka-aineeksi valikoitui munakoiso, joka tähän aikaan vuodesta on sekä hyvää että edullista. Reseptin lähtökohtana on klassikkoresepti involtini di melanzane, mutta tällä kertaa halusin tehdä kääryleet halloumijuustosta. Se oli sopivasti tarjouksessa lähikaupassa ja juuston napakka koostumus teki kääryleistä helposti syötäviä myös kenttäolosuhteissa. Hämmästyin itsekin, miten näin yksinkertaisesta...

Eilen oli kaupassa niin hyvä tarjous tuoreista kuhafileistä, etten kerta kaikkiaan voinut kävellä ohi. Piti vain äkkiä keksiä, mitä hyvää niistä tekisi. Onneksi muistin vanhan luottoreseptini kalaa hapankaalipedillä. Ajatuksena kala yhdistettynä hapankaaliin voi kuulostaa oudolta, mutta vakuutan, että tästä tulee hyvää! Hapankaali hautuu ranskankerman seurassa varsin kiltiksi kaveriksi ja kostea peti pitää kalan mehukkaana. Alkuperäisen reseptin löysin Risto ja Ritva Lehmusoksan keittokirjasta Venäjän keittiö (Gummerus 1995), jossa on monta muutakin takuumaukasta reseptiä. Vuosien kuluessa olen tosin oikonut reseptiä yksinkertaisemmaksi, jotta se on nopea valmistaa arki-iltanakin. Kuha, kampela ja ahven sopivat kaikki tähän ruokaan erinomaisesti eikä fileiden tarvitse olla kovin suuria tai näyttäviä, koska ne jäävät kuorrutteen alle. Juustoraasteeksi voi raastaa mitä tahansa jääkaapista löytyvää maukasta juustoa. Tämä on niitä reseptejä, joihin voi hyvin hyödyntää jääkaappiin uno...

Pakettien avaaminen on ihanaa eikö vain? Paketeissa on aina jotain salaperäistä. Niinpä ruokakin on astetta kiinnostavampaa silloin, kun se tavalla tai toisella tuodaan yllätyksellisesti tarjolle tai kun tarjoilija paljastaa lautasella lepäilevän annoksen kuvun alta näyttävällä kädenheilautuksella. Paperikalassa yhdistyvät paketin avaamisen jännitys valmistustavan mukanaan tuomaan maukkauteen. Kun kala ja vihannekset kypsyvät paperikäärön sisällä, kaikki ihanat aromit vain odottavat paketissa sitä hetkeä, kun se avataan. Arkiseen iltaan pakettien avaaminen tuo ripauksen juhlan tuntua ja paperikala on mukava vierastarjottavakin valmistustapansa vuoksi. Jos vihannekset pilkkoo ja kypsentää etukäteen, ei emännällä tai isännällä kulu keittiössä yhtä hujausta pidempään, kun uuni hoitaa valmistuksen. Resepti Tällä kertaa reseptin määrät ovat yhtä ruokailijaa kohti. Paketteja tehdään yhtä monta kuin on ruokailijoita. 150 gr vaaleaa kalafilettä. Siivu isosta kuhasta tai pala tu...