Iloa liedellä

Vietimme sukulaiseni 85-vuotissyntymäpäiviä viime viikonloppuna ravintola Annan kartanossa ja muistin taas, kuinka onnekasta on asua niin kivan ravintolan lähellä. Annan kartanon ravintola kuvassa keskellä. Vasemmalla puolella on sistustusliike Country White ja oikealla, päärakennuksessa taidekoulu Alfa. Harvalla suomalaisella ravintolalla on yhtä upeita puitteita kuin Annan kartanolla, sillä ravintola sijaitsee Tuomarinkylän kartanon entisessä tanssisalissa. Vuonna 1790 valmistunutta kustavilaistyylistä kartanoa ympäröi kartanon puisto ikivanhoine lehtipuineen, Vantaanjoelle viettävät pellot sekä ratsastuskoulujen rakennukset hevoslaitumineen. Vaikka moderni kaupunki on aivan vieressä, voi kartanon pihapiirissä nauttia menneen ajan tunnelmasta. Kartanon vanhassa tanssisalissa on harjoitettu kahvila- ja ravintolatoimintaa vuosikymmenien ajan.  Mieheni muistaa lapsuudestaan hiihtoretkillä nautitut kaakaot silloisessa kahvilassa. Yhteistä historiaamme ovat taas pyörä...

Ihastukseni italialaiseen keittiöön on ollut sen verran pikäaikaista ja vahvaa, että ranskalainen keittiö on jäänyt tuntemattomammaksi. Olen toki syönyt Helsingin ranskalaisissa ravintoloissa mielihyvin, mutta omaan keittiöön ranskalaiset reseptit eivät vain ole kantautuneet. Niinpä viisi päivää Champagnessa olivat mitä mainioin tilaisuus tutustua paitsi samppanjaan, myös ranskalaisen keittiön maailmaan. Jos miettii, mitä päällimmäisenä jäi matkan ravintoloista mieleen, niin se, että ruoka oli varsin tuhtia ja lihapitoista. Pääruuan kylkeen tuli yleensä varmuuden vuoksi vielä pari-kolme perunaa, ettei vain jäisi nälkä ja kasvissyöjille oli yleensä vain yksi, tylsähkön kuuloinen annos listalla. Positiivista lihaisessa perinteessä on se, että tarjolla oli kaikkea muutakin kuin pihviä. Listan kallein annos saattoi olla kateenkorva ja muutenkin sisäelimet ja muut Suomessa hyljeksityt osat eläimestä, kuten porsaan sorkat ja vasikan pää, olivat ruokalistojen vakiovalikoimaa. Ranskassa ei s...

Olin alkuvuodesta jo hyvää vauhtia suunnittelemassa kevätreissua Apuliaan, kun sohvannurkasta kuului varovainen kommentti "Oikeastaan haluaisin mennä tänä keväänä Champagneen". Hetkellisen tyrmistyksen jälkeen totesin, että ei pöllömpi idea. Samppanja on meidän molempien suosikkijuoma ja olimme puhuneet jo pitkään, että pitäisi päästä paikan päälle tutustumaan viineihin ja samppanjataloihin. Olimme lukeneet Essi Avellanin kirjat tarkkaan ja kyselleet tuttavilta matkakokemuksia, mutta jostain syystä aina päätyneet jonnekin muualle eli yleensä Sisiliaan. Nyt koittaisi viimein se päivä, että lähtisimme samppanjan alkulähteille. Matkakohteiksi valitsimme Reimsin, joka on alueen suurin kaupunki ja monien legendaaristen samppanjatalojen koti sekä Epernayn, jota pienestä koostaan huolimatta kutsutaan samppanjan pääkaupungiksi. Reims Koska matkan nimenomainen tarkoitus oli juoda samppanjaa, oli itsestään selvää, että auton vuokraus olisi huono idea. Onneksi Reimsiin pääse...

Tukkutorin kalakauppa kutsuu itseään eurooppalaiseksi kalakaupaksi stadin sydämessä. Siitä, onko Tukkutori Stadin sydäntä voidaan olla monta mieltä, mutta olin muutaman kerran aiemmin käynyt siellä kalaostoksilla ja vaikuttunut sekä heidän osaamisestaan että tuotteidensa laadusta. Hinnat eivät tietenkään ole kaupungin edullisimmat, mutta laadusta kannattaa maksaa. En esimerkiksi ole koskaan saanut yhtä kauniisti käsiteltyjä ja tuoreita kuhafileitä kuin sieltä. Odotukset olivat siis jo valmiiksi korkealla, kun ehdotin ystävilleni tapaamista Tukkutorin kalan brunssilla. Liike tarjoilee brunssia lauantaisin klo 11-16 ja varasin pöydän meille heti yhdeltätoista. Asiakaspaikkoja ei ole kovin monta ja siksi he suosittelevatkin pöytävarauksen tekoa brunssille. Me olimme kuitenkin ainoat aikaisin saapujat, muita brunssille tulijoita alkoi saapua paikalle tunnin-puolentoista päästä ja lopulta tupa olikin aivan täysi. Itse asiassa saavuimme paikalle pikkuisen etuajassa, mutta brun...

Spis on yksi niistä ravintoloista, joissa minun oli pitänyt käydä jo pidemmän aikaa. Konsepti vaikutti mielenkiintoiselta ja olin kuullut siitä paljon hyvää. Itse asiassa tälläkin kertaa minulla oli pari muuta muuta ravintolaa ensin tähtäimessä, mutta onneksi ne olivat täyteen buukattuja. Muuten tämä onnellinen kohtaaminen olisi taas siirtynyt jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Ravintola Spisin juuret ovat Porvoossa, mutta nykyisellä paikallaan se on ehtinyt toimia jo seitsemän vuotta eli mistään uudesta tulokkaasta ei ole kysymys. Ravintolassa on vain 18 paikkaa, se ei taida markkinoida itseään juurikaan eivätkä sitä pyörittävät henkilöt ole ravintolajulkkiksia, joten voinee sanoa, että se on yksi Helsingin keskustan parhaimmin varjeltuja salaisuuksia. Siellä illastettuani en ihmettele yhtään, että asiakkaita tuntuu silti riittävän, vaikkei mitään suurta rummutusta paikasta pidetäkään. Ruoka ja palvelu ovat aivan huipputasoa! Harvassa paikassa olen saanut yhtä asiantuntevaa ja hen...

Huhtikuussa avautuneen Hotelli St Georgen ravintola Andrea edustaa anatolialais-pohjoismaista keittiötä ja sen listan on luonut palkittu suomalais-turkkilainen kokki Mehmet Gürs. Turkkilaisesta keittiöstä minulla ei satunnaisia kebabeja lukuunottamatta ollut oikein mitään käsitystä, mutta ravintolan sivuilta menua lukiessa tuli mieleen georgialaisen keittiön herkut. Odotin iltaa siis varsin innokkaasti. Ravintola arvosteltiin varsin suopeasti Nytissä , mikä varmasti osaltaan vaikutti siihen, että perjantai-iltana paikka oli tupaten täynnä. Meidät otettiin ovella ystävällisesti vastaan ja vietiin pöytäämme. Pöydän nähtyäni mielialani laski useita asteita. Kahden hengen pöytämme oli pieni ja ahdettu muiden pöytien väliin niin, että istuin käytännöllisesti katsottuna muiden vieraiden päällystakkien seassa. Hivutimme vaivihkaa pöytää keskemmälle käytävää, mikä taas tarkoitti sitä, että mieheni sai illan mittaan muutamastakin kyynärpäästä selkäänsä. Toinen asia, jonka huomasin väl...

Ravintola Ultima on kiinnostanut siitä saakka, kun tietoa uudenlaisesta ravintolasta alkoi näkyä julkisuudessa. Pari ravintolassa käynyttä tuttavani kehuivat paikkaa kovasti, joten kun sähköpostiini tupsahti tarjous talon neljän ruokalajin illallisesta kahdelle 98 euron hintaan, tartuin tilaisuuteen oitis ja buukkasin pöydän meille ja ystäväpariskunnallemme. Seuraavien aterioiden raaka-aineet valmistuvat ravintolan aulassa. Valaistuissa palloissa kasvaa kotisirkkoja. Ultimassa ollaan otettu tukeva etunoja tulevaisuuteen ja olinkin utelias näkemään, minkälaisia elämyksiä keittiöpäälliköt Henri Alén ja Tommi Tuominen onnistuvat itselleen asettamiensa rajojen puitteissa tuottamaan. Onko kiertotalous itsetarkoitus vai voiko paikkaa arvioida samoilla kriteereillä kuin mitä tahansa ravintolaa? Ensi vaikutelma oli positiivinen. Meidät otettiin kiireettömän ystävällisesti vastaan ja meille esiteltiin ravintolan puhutuimmat nähtävyydet eli lasipalloissa ruuaksi kasvatettavat kotisirka...

Pyrähdimme loman alkajaisiksi Köpikseen. Mielikuvani tanskalaisesta gastronomiasta olivat ennen matkaa hyvin kahtalaiset: Kööpenhamina on pohjoismaisista kaupungeista saanut nauttia eniten Michelinin tähtisateesta, mutta toisaalta mielikuvani perinteisestä tanskalaisesta ruuasta oli sikaa ja silliä. Porsas ei koskaan ole kuulunut suosikkeihini, joten pelasin varman päälle ja varasin ennen lähtöä pöydän parista hyvät arvostelut saaneesta kalaravintolasta. Fishmarket Ensimmäisenä iltana söimme Fishmarketissa , joka sijaitsee Kongens Nytorvin välittömässä läheisyydessä. Paikka on melko pieni ja viihtyisä, seinien kaakelit toivat mieleen kauppahallin ja valaisimien varjostimet muistuttivat kampasimpukoita. Varsin tunnelmallinen paikka siis. Sijainti ja kaupungin yleinen hintataso huomioon ottaen Fishmarket on varsin kohtuuhintainen. Kolmen ruokalajin menu maksoi 345 kruunua eli noin 46 euroa ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Alkuruokana oli kampasimpukkatartar henkäyks...