Iloa liedellä

Pitkästä aikaa näin kaupan kalatiskillä kokonaisia silakoita ja päivän ruokasuunnitelmat muuttuivat siinä silmänräpäyksessä. Mieleni oli tehnyt jo jonkin aikaa sisililaista perinneruokaa sarde a beccaficoa ja nyt siihen tarjoutui tilaisuus, tosin silakoista tehtynä, mutta kuitenkin. Ruokalajin nimi tarkoittaa suunnilleen sardiineja lehtokertun tapaan ja viittaa Sisilian entisaikojen ylimystön mieltymykseen syödä pikkulintuja suurena herkkuna. Tapa, joka sai muun muassa Zachris Topeliuksen, suuren eläinten ystävän, pois tolaltaan. Ja ihan kamaltahan se tuntuukin, että meidän lyhyen suvemme sulostuttajat päätyvät muuttomatkallaan herkkusuiden patoihin. Köyhällä kansalla ei moisiin kommervenkkeihin ollut varaa, mutta perheenemäntien kekseliäisyydellä vaatimattomasta sardiinista jalostettiin tämä herkullinen kopio herrojen herkusta. Jos silakoiden perkaaminen ei ole suosikkipuuhaasi, voit tietenkin tehdä silakkakääröt myös valmiiksi peratuista fileistä. Sillä tavalla tehtäessä hukat...

Kevätperinteisiini kuuluu käydä Messukeskuksen Kevätmessuilla fiilistelemässä tulevaa kasvukautta. Tänä vuonna tällaiselle pienen pihan puutarhaturaajalle oli aika vähän tarjontaa, vaikka muutama syötäviä kukkia lupaileva siemenpussi tarttuikin mukaan. Messujen paras löytö oli kuitenkin lähiruokaosastolla tuotteitaan markkinoivan Koivunalhon luomutilan ständi, jossa he esittelivät viljelemäänsä makealupiinia. Kuva: Ghislain118 http://www.fleurs-des-montagnes.net [ CC BY-SA 3.0 ] Sattuma oli täydellinen, sillä olin jo jonkin aikaa etsiskellyt tietoa syötävistä lupiinilajikkeista. Tarkoitukseni on tänä vuonna kokeilla erilaisten syötävien kukkien kasvatusta ja lupiini oli hankintalistallani myös maanparannusominaisuuksiensa vuoksi. Syötävien eli makealupiinien siemenet vain tuntuvat olevan kiven alla. Niinpä törmääminen suomalaiseen luomukasvattajaan oli oikea onnenpotku. Kukat jäänevät edelleenkin haaveeksi, mutta nyt minulla on ainakin lupiinia lautaselle laitettavaksi. M...

HS:n eilen ilmestynyt Kuukausiliite antoi kimmokkeen kirjoittaa silakka-aiheinen postaus, jotta edes muutama ihminen innostuisi syömään silakkaa. Silakansyöntimme on nykyään lähes olematonta, vain 600 gr vuodessa per nenä ja se on aivan liian vähän! Ei ole mitään järkeä rahdata tänne Norjassa kasvatettua kassilohta ja samaan aikaan kuskata herkullista villikalaa minkkien ruuaksi. Silakalla on tietysti vähän ankea maine. Ajatuskin koulun tai armeijan silakkalaatikosta saa monilla kurkun kutisemaan eikä dioksiiniuutisoinnitkaan varsinaisesti lisänneet silakan houkuttelevuutta. Niinpä silakka on syytä ajatella uusiksi ja tuunata siitä aivan uusi ruokalaji. Silakkapullat sisilialaisittain on suomalaistettu versio polpetti di sardesta. Rusinat, pinjansiemenet ja minttu antavat siinä arkiselle silakallemme uuden, eksoottisen vivahteen.  Sisiliassa sardiinipullat tarjoillaan joko haaleana alkupalana tai pääruokana. Viimeksi söimme niitä alkupalana Mondellossa trattoria Da Enzossa ...

Aina toisinaan tulee päiviä, ettei voi, ehdi tai halua lähteä kauppaan. Onnekkaalla on silloin kaapissa valmiina ainekset spaghetti alla puttanescaa varten. Puttanesca on yksi yksinkertaisimmista ja nopeimmista pastoista valmistaa ja ennen kaikkea sen maku vie jalat alta. Kuten olen maininnut, jostain syystä  italialaiset nimeävät juuri pastaruokiaan varsin värikkäällä tavalla ja "spagetti huoran tapaan" lienee joukosta tunnetuimpia. Nimen alkuperästä kerrotaan useita eri versioita, mutta ei olisi ihme, jos sen alkuperä todella olisi Lazion tai Campanian alueen bordelleissa. Ruokalajin raaka-aineet ovat edullisia, hyvin säilyviä ja sen voi taikoa käden käänteessä pöytään mihin kellon aikaan tahansa. Puttanesca-kastiketta saa ostaa valmiinakin, mutta tykkään tehdä sen alusta saakka itse sen takia, että voin säädellä ainesosien suhteita mieleisekseni. Kaupan kastikkeissa on omaan makuuni liikaa tomaattia ja liian vähän anjovista ja kaprista. Kastikkeen on tarkoitus anta...

Peruskoulu teki parhaansa luodakseen minulle elinikäisen inhon kurpitsaa kohtaan loputtomalla kurpitsapikkelsin tuputtamisella. Onneksi se ei onnistunut. Viime vuosina kauppoihin on syksyisin tullut ilahduttava määrä eri muotoisia ja värisiä, kotimaisia kurpitsoja. Eräs uusista tulokkaista vihannestiskeillä on hokkaidokurpitsa ja voi jestas, miten hyvää se on! Hokkaidokurpitsa kypsyy sen verran nopeasti, että sen ehtii arkenakin kypsentää lisukkeeksi. Lisäksi kypsennetyn kurpitsan kuori on niin pehmeä, että sen voi syödä eli kurpitsan voi hyödyntää lähes kokonaan.  Kurpitsojen makeusaste vaihtelee jonkin verran, mutta parhaimmillaan hokkaidokurpitsa on pyörryttävän hyvää ihan sellaisenaan. Hokkaidokurpitsasta saakin helposti maukkaan alkupalan tai pääruuan lisukkeen. Yksinkertaisimmillaan tarvitset kurpitsan lisäksi vain hiukan suolaa ja öljyä - sekä tukevan veitsen. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Huuhtele kurpitsa ja kuivaa se. Laita kurpitsa leikk...

Tästä keitosta on tullut meillä paastopäivien vakioresepti. Keitossa on ällistyttävän vähän kaloreita, mutta misotahna antaa sille ruokaisan maun, joten siitä tulee kylläinen olo. Lisäksi se on todella nopea tehdä. Sain idean keittoon eräänä päivänä eräässä varsin tavanomaisessa sushiravintolassa. Syömäni sushi ei ollut kummoista, mutta misokeitto pelasti aterian ja rupesin miettimään, että se on ruokaisuutensa ansiosta oikeastaan aika täydellinen pohja paastopäivän keitoksi. Tähän keittoon kannattaa käyttää valmista pika-misokeittotahnaa, jota myydään muutaman pussin pakkauksissa. Valmistahnassa on mukana bonito-tonnikalajauhe ja merilevä, joten sen maku on monipuolisempi kuin "oikean" misotahnan. Jos sinulla kuitenkin sattuu olemaan avattu purkki misotahnaa jääkaapissa, voit aivan hyvin käyttää sitä. Keitto on nopea valmistaa, siinä on todella vähän kaloreita ja ennen kaikkea se on hyvänmakuinen. Vihanneksia voi tietysti vaihdella vuodenaikojen tai omien mieltymyst...

Paastopäivä ja ulkolämpötila huitelee lähellä 30 astetta jo yhdeltätoista. Tänään ei todellakaan ollut vaikeaa päättää, mitä söisi lounaaksi! Gazpacho on Andalusian viileä lahja maailmalle. Alkuperäinen gazpacho oli aika eri juttu kuin nykypäivänä tarjottavat gazpachot. Yhteistä niille on kuitenkin kuivahtanut leipä, valkosipuli, oliiviöljy, suola ja viinietikka sekä tietysti tarjoilulämpötila. Leivän rooli gazpachossa on sakeuttaa keitto ja antaa sille ruokaisuutta. Toisaalta se tekee keitosta ikävän näköistä mössöä. Helpointa mielestäni onkin tarjoilla leipä keiton ohessa pieninä krutonkeina. Silloin keitto on paitsi kaunis, myös gluteeniton ja halukkaat voivat suurustaa oman annoksensa mieleisekseen. Toinen asia, jonka jätän omasta versiostani pois, on sipuli. Raaka sipuli saa minut röyhtäilemään loppupäivän, ei kiva. Jos haluat keittoon sipulia, kannattaa se hienontaa juuri ennen ruokalua ja tarjoilla erillisestä kiposta. Ilman vaikutus muuttaa sipulin maun epämiellyttäväks...

Parasta tehdä tunnustus heti alkuun. Tämä resepti on varastettu. Varkaus on totta kai synti, mutta suurempi synti olisi olla jakamatta näin herkullinen resepti! Söin tämän version tartarista palermolaisessa L'Ottava nota -ravintolassa . Ravintola sijaitsee Palermon vanhimmassa kaupunginosassa La Kalsassa, joka on kauniisti sanottuna varsin autenttinen. Ravintola sen sijaan oli lähes skandinaavisen viileästi sisustettu ja moderni, mutta ruoka kunnioitti sisilialaisia perinteitä tyylikkäällä twistillä. Suosittelen lämpimästi syömään siellä, mikäli satutte niille kulmille. Alkuperäinen tartar ei tietenkään ollut tehty graavilohesta vaan tuoreesta tonnikalasta, mutta koska tarpeeksi tuoretta tonnikalaa ei täältä yksikertaisesti saa, on parempi turvautua siihen mitä on. Man tager vad man haver, kuten Cajsa Warg sanoi. Olimme syöneet tonnikalatartaria samalla reissulla jo aiemminkin, koska Palermossa tonnikala on paikallisesti pyydettyä ja aina hyvää. Tämä versio oli kuitenki...

Sain oivan tilaisuuden pitää juhannuksen kenraaliharjoituksen, kun kirjallisuuspiirimme jäsenet kokoontuivat meille viikonloppuna syömään (puhuimme toki kirjoistakin). Sunnuntain sää helli meitä, joten oli itsestään selvää, että syömme ulkona. Vaikkei nyt ihan kenttäolosuhteissa oltu, ruokien tuli olla haarukalla syötäviä eivätkä ne saaneet pahastua parin tunnin auringossa olosta. Jotta kaikki vieraat saisivat nauttia ruuista yhtälailla, gluteenittomuus ja vegaanisuus oli myös otettava huomioon. Hetken pohdinnan jälkeen totesin, että paras vaihtoehto ovat varhaisvihanneksista tehdyt salaatit! Vihannestiskeillä on jo uuden sadon perunaa, porkkanaa, punajuuria, sipulia ja mansikoita. Ei tarvitse olla edes kauhean vege innostuakseen alkukesän tarjonnasta. Vasemmassa alanurkassa munakoiso-halloumikääröt, niiden yläpuolella grillattua kesäkurpitsaa, paahdettuja kikherneitä, keskellä punajuuri-cashewsalaattia, sen oikealla puolella parsa-perunasalaattia ja edessä kvinoatabbouleh. ...

Tonnikalasalaatti on varsin helppo ateriavalinta painonpudottajalle. Vihanneksia voi 5:2-ruokavalion paastopäivänäkin rouskuttaa kyllästymiseen asti, niin energiaköyhiä ne ovat ja tonnikala on helppo ja  varsin vähäkalorinen  proteiininlähde. Tonnikalaa ostaessa kannattaa tarkistaa, että se on pyydetty kestävistä kannoista. Monessa paikassa tonnikalakannat ovat huvenneet jo huolestuttavasti.  Kevyimmänkin salaatin hyödyt on helppo romuttaa yhdellä ranteenheilautuksella. Salaatinkastikkeet kun voivat olla melkoisia kaloripommeja.  En muista, mistä löysin tämän tonnikalasalaatin nerokkaan kastikkeen, joka tuo makua ja mehukkuutta salaattiin, mutta on todella kevyt. Oma keksimäni se ei ole, mutta pistän reseptin jakoon muidenkin iloksi. Tarhapavut tuovat osaltaan ruokaisuutta salaattiin ja niitä alkaa taas talvikauden jälkeen saada kaupasta sopuhintaan. Papujen käsittely on helppoa ja tuoreiden papujen maku ja koostumus niin paljon parempi kuin pakaste...

Muistin taas, miten tajuttoman hyvä kastike chimichurri on, kun viikonloppuna sitä oli tarjolla ystäviemme tupaantulijaisissa. Yksinkertainen valmistaa, mutta täynnä makua ja sopii kuin nenä päähän grillatulle lihalle ja kasviksille. Kastikekateushan vierailusta seurasi. Olin kyllä varannut meillekin grillattavaa sunnuntaiksi, mutta pihan persiljapuska oli vielä sen verran vaatimattoman kokoinen, ettei siitä olisi kovin kaksista chimichurria taikonut. Mutta niin kuin vanha sanonta sanoo, tarve on keksintöjen äiti. Nokkoschimichurria flanksteakin päällä seuranaan grillattua kesäkurpitsaa ja munakoisoa sekä revittyä mozzarellaa ja tomaattikuutioita. Kaikkia pihan nokkosia emme vielä ole syöneet  nokkoskrepeissä  vaan puskasta riitti hyvin vielä tähän kokeiluun. Ja ehkä vielä pariin muuhunkin. Tässä reseptissä nokkosta ei kypsennetä lainkaan, joten kannattaa valita keruupaikka huolella ja huuhdella lehdet hyvin ennen käyttöä. Kannattaa myös olla hieman nirso ja va...

Pakettien avaaminen on ihanaa eikö vain? Paketeissa on aina jotain salaperäistä. Niinpä ruokakin on astetta kiinnostavampaa silloin, kun se tavalla tai toisella tuodaan yllätyksellisesti tarjolle tai kun tarjoilija paljastaa lautasella lepäilevän annoksen kuvun alta näyttävällä kädenheilautuksella. Paperikalassa yhdistyvät paketin avaamisen jännitys valmistustavan mukanaan tuomaan maukkauteen. Kun kala ja vihannekset kypsyvät paperikäärön sisällä, kaikki ihanat aromit vain odottavat paketissa sitä hetkeä, kun se avataan. Arkiseen iltaan pakettien avaaminen tuo ripauksen juhlan tuntua ja paperikala on mukava vierastarjottavakin valmistustapansa vuoksi. Jos vihannekset pilkkoo ja kypsentää etukäteen, ei emännällä tai isännällä kulu keittiössä yhtä hujausta pidempään, kun uuni hoitaa valmistuksen. Resepti Tällä kertaa reseptin määrät ovat yhtä ruokailijaa kohti. Paketteja tehdään yhtä monta kuin on ruokailijoita. 150 gr vaaleaa kalafilettä. Siivu isosta kuhasta tai pala tu...

Paastopäivän kynnyksellä tuli tarve löytää uusi, maukas, mutta vähäkalorinen resepti. Intialaiset linssikeitot tai -muhennokset eli dalit ovat aina olleet suosikkejani, joten ajattelin katsoa, löytäisinkö dal-reseptin, jonka valmistusta ei aloiteta laittamalla pannuun desiä kirkastettua voita. Pienen haeskelun jälkeen varsin herkullinen resepti löytyikin: spinach and tomato dal . Reseptissä on monta hyvää puolta: se on kevyt, se on helppo ja toisin kuin monet muut intialaiset reseptit, se ei vaadi koko maustekaupan valikoimaa vaan jokseenkin kaikki mausteet löytyvät todennäköisesti jo kaapistasi. Tämän ruuan tekeminen tuottaa sitä paitsi iloa heti alusta lähtien. Sen raaka-aineet ovat yksinkertaisesti niin kauniita, että niitä syö silmillään! Mustat sinapinsiemenet ovat todennäköisesti reseptin hankalimmin löydettävissä oleva ainesosa. Niitä kannattaa etsiä intialaisia ruokia ja mausteita myyvistä kaupoista. Jos sellaista ei ole lähettyvillä, jätä sinapinsiemenet pois ruuasta...

Tämä keitto on syntynyt tavallaan pakon sanelemana. Tulimme mieheni kanssa eräänä kauniina päivänä (viikon Sisilian matkan jälkeen) siihen tulokseen, että jotain on tehtävä. Liikunnan lisääminen ei enää riittänyt painon kurissa pitämiseen vaan oli otettava kovemmat keinot käyttöön. Ruuan ystävänä olen aina vihannut laihduttamista. Sitä paitsi se on useimmiten silkkaa ajanhukkaa, koska irti elävästä elämästä olevat pikadieetit eivät toimi. Nyt oli kuitenkin tosi (eli terveys) kyseessä. Tein ystäväpiirissä galluppia niiden kesken, joiden tiesin onnistuneen painonpudotuksessa ja jotakuinkin kaikki olivat onnistuneet samalla konstilla eli 5:2-dieetillä. Sitä oli siis kokeiltava. Kiloja hävisi reilussa puolessa vuodessa kymmenen ja olen nyt siitä painossa, jossa tunnen oloni hyväksi ja verenpainemittarikin on samaa mieltä. Kaksi kevyen ruuan paastopäivää viikossa on jäänyt tavaksi, jota noudattamalla pystyn elämään normaalia elämää nauttien kaikesta, mitä mieli tekee, mutta pysyen terve...

Kerroin jo aiemmin sitruunaisen linssikeiton reseptin yhteydessä, että tasapainotan rakkauttani hyvään ruokaan 5:2-dieetin avulla. Kahdesti viikossa olisi siis keksittävä jotain kevyttä, mutta hyvää ruokaa. Ei aina ihan helppo homma. Tänään pälkähti onneksi päähäni, että venäläinen kalaseljanka on juuri tällainen ruoka - ainakin kunnes sen päälle lätkäistään kelpo lusikallinen smetanaa. Kalan, tomaatin ja etikan kolmiyhteys saa keiton maistumaan ihan oikealta ruualta, vaikka kaloreita onkin naurettavan vähän. Seljankareseptejä on varmaan yhtä monia kuin venäläisiä babushkoja enkä yritä edes väittää, että tämä olisi millään lailla autenttinen resepti. Tässä mennään puhtaasti kevein perustein. Resepti Kahdelle, noin 150 kcal/nenä 6-7 dl vettä 1 keskikokoinen sipuli 1 keskikokoinen porkkana 1 laakerinlehti 1 rkl tomaattipyrettä 1 rkl kala- tai hummerifondia 1 rkl kapriksia (mieluiten suolaan säilöttyjä) 1 suolakurkku 1 rkl väkiviinaetikkaa 250 gr kuhafilettä pieni nip...

Ankka on yksi maukkaimmista linnuista ja sen rintafile on varsin turvallinen vierastarjottava, koska se on niin rasvaista ja mehukasta, että sitä on kutakuinkin mahdotonta pilata. Etenkin jos näet kaupassa tarjolla kotimaista ankkaa, kannattaa tarttua tilaisuuteen! Appelsiini ja ankka ovat perinteinen makuyhdistelmä eikä ihme. Appelsiinin happamuus leikkaa mukavalla tavalla ankan rasvaisuutta ja sen makeus korostaa ankan makua. Tämä resepti on todella yksinkertainen ja saat mukavasti sujautettua siihen myös laivalta ostamasi liköörin jämät! Resepti Neljä annosta 2 ankan rintafilettä (yhteensä noin 700 gr) 1 luomuappelsiini 1/2 dl appelsiinilikööriä 30 gr voita mustapippuria myllystä suolaa Nosta fileet huoneenlämpöön noin tunti ennen paistamista. Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen, kun aloitat ruuan valmistamisen. Laita tarjoiluvati uuniin. Leikkaa fileiden nahkapuolelle lihan pintaan saakka ulottuvat vinosuuntaiset viillot noin 1 cm välein. Laita fileet kuivaan, k...

Tämä jäädykekakku oli aikanaan todella suosittu, mutta nykyään painunut unholaan, mikä on sääli. Se on nimittäin kutakuinkin täydellinen jälkiruoka: se on ensinnäkin syntisen hyvää, se tehdään hyvissä ajoin etukäteen ja sen saa tehtyä sekä laktoosittomana että gluteenittomana. Tässä reseptissä ton-ton-versio on ihan yhtä helppo kuin tavallinenkin. Nina Lincoln (nyk. Rindt) oli 60- ja 70-lukujen tyyli-ikoni. Hän toi tämän jäädykekakun reseptin maailmalta Suomeen ja se julkaistiin Kotilieden Suuressa leivontakirjassa vuonna 1987. Jälkiruoka oli anoppini bravuuri ja olen saanut reseptin aikanaan häneltä.  Resepti poikkeaa hieman muista netistä löytämistäni versioista, mutta lopputulos on varmasti kaikissa yhtä syntisen ihana. Voiko näillä raaka-aineilla tulla mitään muuta kuin taivaallisen hyvää? Kakku on helppo tehdä ja mikä parasta, se pitää tehdä etukäteen eli se on täydellinen vierastarjottava, koska kokin aika ei kulu keittiössä enää siinä vaiheessa, kun vieraat...