Iloa liedellä

Kevätperinteisiini kuuluu käydä Messukeskuksen Kevätmessuilla fiilistelemässä tulevaa kasvukautta. Tänä vuonna tällaiselle pienen pihan puutarhaturaajalle oli aika vähän tarjontaa, vaikka muutama syötäviä kukkia lupaileva siemenpussi tarttuikin mukaan. Messujen paras löytö oli kuitenkin lähiruokaosastolla tuotteitaan markkinoivan Koivunalhon luomutilan ständi, jossa he esittelivät viljelemäänsä makealupiinia. Kuva: Ghislain118 http://www.fleurs-des-montagnes.net [ CC BY-SA 3.0 ] Sattuma oli täydellinen, sillä olin jo jonkin aikaa etsiskellyt tietoa syötävistä lupiinilajikkeista. Tarkoitukseni on tänä vuonna kokeilla erilaisten syötävien kukkien kasvatusta ja lupiini oli hankintalistallani myös maanparannusominaisuuksiensa vuoksi. Syötävien eli makealupiinien siemenet vain tuntuvat olevan kiven alla. Niinpä törmääminen suomalaiseen luomukasvattajaan oli oikea onnenpotku. Kukat jäänevät edelleenkin haaveeksi, mutta nyt minulla on ainakin lupiinia lautaselle laitettavaksi. M...

Ulkona syömisen parhaita puolia ovat virikkeet, joita hyvästä ruuasta saa tuliaisina omaan keittöönsä. Tämän keiton innoittajana toimi  ravintola Spisin kerrassaan hurmaava mukulasellerikeitto . Pieni tutustuminen Fineliin paljasti, että mukula- eli juuriselleri on paitsi maukasta, myös erittäin kevyttä syötävää. Siis täydellinen raaka-aine paastopäiviin. Tunnustan suoraan, että tämä versio mukulasellerikeitosta ei pärjää alkuunkaan Spisin versiolle, mutta hyvää se on silti - ja yksinkertainen tehdä! Mukulaselleri on jäänyt ihan syyttä suotta muiden juuresten varjoon, joten hehkutan sitä jo ihan siksi, että siitä saa vaihtelua ruokalistalle. Minullekin mukulaselleri oli pitkään jotain, jota oli käytetty vähän paremmin tehdyssä lihakeitossa. Jos oikein riehaannuin, saatoin tehdä siitä Waldorfin salaattia, mutta silloinkin yleensä puolet jäi käyttämättä, kunnes se nahistui pois vihanneslaatikon pohjalla. Keiton lisäksi olen viime aikoina herkutellut mukulasellerillä paahta...

Peruskoulu teki parhaansa luodakseen minulle elinikäisen inhon kurpitsaa kohtaan loputtomalla kurpitsapikkelsin tuputtamisella. Onneksi se ei onnistunut. Viime vuosina kauppoihin on syksyisin tullut ilahduttava määrä eri muotoisia ja värisiä, kotimaisia kurpitsoja. Eräs uusista tulokkaista vihannestiskeillä on hokkaidokurpitsa ja voi jestas, miten hyvää se on! Hokkaidokurpitsa kypsyy sen verran nopeasti, että sen ehtii arkenakin kypsentää lisukkeeksi. Lisäksi kypsennetyn kurpitsan kuori on niin pehmeä, että sen voi syödä eli kurpitsan voi hyödyntää lähes kokonaan.  Kurpitsojen makeusaste vaihtelee jonkin verran, mutta parhaimmillaan hokkaidokurpitsa on pyörryttävän hyvää ihan sellaisenaan. Hokkaidokurpitsasta saakin helposti maukkaan alkupalan tai pääruuan lisukkeen. Yksinkertaisimmillaan tarvitset kurpitsan lisäksi vain hiukan suolaa ja öljyä - sekä tukevan veitsen. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Huuhtele kurpitsa ja kuivaa se. Laita kurpitsa leikk...

Tästä keitosta on tullut meillä paastopäivien vakioresepti. Keitossa on ällistyttävän vähän kaloreita, mutta misotahna antaa sille ruokaisan maun, joten siitä tulee kylläinen olo. Lisäksi se on todella nopea tehdä. Sain idean keittoon eräänä päivänä eräässä varsin tavanomaisessa sushiravintolassa. Syömäni sushi ei ollut kummoista, mutta misokeitto pelasti aterian ja rupesin miettimään, että se on ruokaisuutensa ansiosta oikeastaan aika täydellinen pohja paastopäivän keitoksi. Tähän keittoon kannattaa käyttää valmista pika-misokeittotahnaa, jota myydään muutaman pussin pakkauksissa. Valmistahnassa on mukana bonito-tonnikalajauhe ja merilevä, joten sen maku on monipuolisempi kuin "oikean" misotahnan. Jos sinulla kuitenkin sattuu olemaan avattu purkki misotahnaa jääkaapissa, voit aivan hyvin käyttää sitä. Keitto on nopea valmistaa, siinä on todella vähän kaloreita ja ennen kaikkea se on hyvänmakuinen. Vihanneksia voi tietysti vaihdella vuodenaikojen tai omien mieltymyst...

Oman, täysin epätieteellisen havainnointini perusteella kesäkurpitsa on parhaimmillaan silloin, kun se on vaaksan mittainen. Pienikätisenä minun vaaksani on 18 cm (mittasin juuri). Kokeilepa huviksesi löytää kaupasta sen kokoisia kesäkurpitsoita. Eipä löydy. Tämäkin asia pitää siis hoitaa itse. Tänä kesänä kesäkurpitsa on puskenut satoa melkein silmissä ja olen voinut lähes päivittäin kerätä pihalta pieniä, napakoita kesäkurpitsoita, jotka maistuvat aivan erilaiselta kuin ylikasvaneet ja vetiset serkkunsa. Jos siis saat käsiisi mahdollisimman pieniä kesäkurpitsoita, tee tämä nopea ja kesäinen pasta, jonka kruunaavat tuoreet herneet. Sopivan kokoisia kesäkurpitsoita kannattaa kysellä vaikkapa kasvimaan omistavalta tuttavalta. Olen aivan varma, että tänä kesänä hän on hyvin anteliaalla päällä! Resepti 180 gr lyhyttä kuivapastaa (esim. fusilli tai penne) 20 gr voita 250 gr kesäkurpitsaa (2 pientä) 0,5 tl suolaa 1 valkosipulinkynsi 50 gr herneitä 180 gr katkaravunpyrs...

Jäätee on paras juoma helteellä ja tämä jäätee on niin helppo, että sen jaksaa tehdä, vaikkei mitään muuta jaksaisikaan.  Sanotaan, että hibiscus muun muassa auttaisi kohonneeseen verenpaineeseen. Mene ja tiedä, mutta yksinomaan juoman upean värin ihailu vähentää stressiä ja raikkaan kirpsakka maku helpottaa oloa päivän kuumimpina hetkinä. Hibiscuksesta uutetut juomat ovat suosittuja muun muassa Iranissa, Intiassa ja Karibian alueella eli jokin jäähdyttävä taika siinä on. Kuivattua hibiscusta saa Suomesta ainakin terveyskaupoista. Itse sain omani Viron tuliaisina ihanalta sisareltani. Resepti 1 l vettä 1 dl kuivattua hibiscusta 0,5 dl sokeria 1 luomusitruuna jäitä Kiehauta 5 dl vettä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja lisää veteen hibiscuksen terälehdet ja sokeri. Anna hautua 10 minuuttia.  Sekoittele juomaa, kunnes sokeri on täysin sulanut siihen. Lisää 5 dl jääkylmää vettä. Siivilöi juoma korkilliseen pulloon tai kannuun ja anna...

Paastopäivä ja ulkolämpötila huitelee lähellä 30 astetta jo yhdeltätoista. Tänään ei todellakaan ollut vaikeaa päättää, mitä söisi lounaaksi! Gazpacho on Andalusian viileä lahja maailmalle. Alkuperäinen gazpacho oli aika eri juttu kuin nykypäivänä tarjottavat gazpachot. Yhteistä niille on kuitenkin kuivahtanut leipä, valkosipuli, oliiviöljy, suola ja viinietikka sekä tietysti tarjoilulämpötila. Leivän rooli gazpachossa on sakeuttaa keitto ja antaa sille ruokaisuutta. Toisaalta se tekee keitosta ikävän näköistä mössöä. Helpointa mielestäni onkin tarjoilla leipä keiton ohessa pieninä krutonkeina. Silloin keitto on paitsi kaunis, myös gluteeniton ja halukkaat voivat suurustaa oman annoksensa mieleisekseen. Toinen asia, jonka jätän omasta versiostani pois, on sipuli. Raaka sipuli saa minut röyhtäilemään loppupäivän, ei kiva. Jos haluat keittoon sipulia, kannattaa se hienontaa juuri ennen ruokalua ja tarjoilla erillisestä kiposta. Ilman vaikutus muuttaa sipulin maun epämiellyttäväks...

Tonnikalasalaatti on varsin helppo ateriavalinta painonpudottajalle. Vihanneksia voi 5:2-ruokavalion paastopäivänäkin rouskuttaa kyllästymiseen asti, niin energiaköyhiä ne ovat ja tonnikala on helppo ja  varsin vähäkalorinen  proteiininlähde. Tonnikalaa ostaessa kannattaa tarkistaa, että se on pyydetty kestävistä kannoista. Monessa paikassa tonnikalakannat ovat huvenneet jo huolestuttavasti.  Kevyimmänkin salaatin hyödyt on helppo romuttaa yhdellä ranteenheilautuksella. Salaatinkastikkeet kun voivat olla melkoisia kaloripommeja.  En muista, mistä löysin tämän tonnikalasalaatin nerokkaan kastikkeen, joka tuo makua ja mehukkuutta salaattiin, mutta on todella kevyt. Oma keksimäni se ei ole, mutta pistän reseptin jakoon muidenkin iloksi. Tarhapavut tuovat osaltaan ruokaisuutta salaattiin ja niitä alkaa taas talvikauden jälkeen saada kaupasta sopuhintaan. Papujen käsittely on helppoa ja tuoreiden papujen maku ja koostumus niin paljon parempi kuin pakaste...

Pakettien avaaminen on ihanaa eikö vain? Paketeissa on aina jotain salaperäistä. Niinpä ruokakin on astetta kiinnostavampaa silloin, kun se tavalla tai toisella tuodaan yllätyksellisesti tarjolle tai kun tarjoilija paljastaa lautasella lepäilevän annoksen kuvun alta näyttävällä kädenheilautuksella. Paperikalassa yhdistyvät paketin avaamisen jännitys valmistustavan mukanaan tuomaan maukkauteen. Kun kala ja vihannekset kypsyvät paperikäärön sisällä, kaikki ihanat aromit vain odottavat paketissa sitä hetkeä, kun se avataan. Arkiseen iltaan pakettien avaaminen tuo ripauksen juhlan tuntua ja paperikala on mukava vierastarjottavakin valmistustapansa vuoksi. Jos vihannekset pilkkoo ja kypsentää etukäteen, ei emännällä tai isännällä kulu keittiössä yhtä hujausta pidempään, kun uuni hoitaa valmistuksen. Resepti Tällä kertaa reseptin määrät ovat yhtä ruokailijaa kohti. Paketteja tehdään yhtä monta kuin on ruokailijoita. 150 gr vaaleaa kalafilettä. Siivu isosta kuhasta tai pala tu...

Paastopäivän kynnyksellä tuli tarve löytää uusi, maukas, mutta vähäkalorinen resepti. Intialaiset linssikeitot tai -muhennokset eli dalit ovat aina olleet suosikkejani, joten ajattelin katsoa, löytäisinkö dal-reseptin, jonka valmistusta ei aloiteta laittamalla pannuun desiä kirkastettua voita. Pienen haeskelun jälkeen varsin herkullinen resepti löytyikin: spinach and tomato dal . Reseptissä on monta hyvää puolta: se on kevyt, se on helppo ja toisin kuin monet muut intialaiset reseptit, se ei vaadi koko maustekaupan valikoimaa vaan jokseenkin kaikki mausteet löytyvät todennäköisesti jo kaapistasi. Tämän ruuan tekeminen tuottaa sitä paitsi iloa heti alusta lähtien. Sen raaka-aineet ovat yksinkertaisesti niin kauniita, että niitä syö silmillään! Mustat sinapinsiemenet ovat todennäköisesti reseptin hankalimmin löydettävissä oleva ainesosa. Niitä kannattaa etsiä intialaisia ruokia ja mausteita myyvistä kaupoista. Jos sellaista ei ole lähettyvillä, jätä sinapinsiemenet pois ruuasta...

Tämä keitto on syntynyt tavallaan pakon sanelemana. Tulimme mieheni kanssa eräänä kauniina päivänä (viikon Sisilian matkan jälkeen) siihen tulokseen, että jotain on tehtävä. Liikunnan lisääminen ei enää riittänyt painon kurissa pitämiseen vaan oli otettava kovemmat keinot käyttöön. Ruuan ystävänä olen aina vihannut laihduttamista. Sitä paitsi se on useimmiten silkkaa ajanhukkaa, koska irti elävästä elämästä olevat pikadieetit eivät toimi. Nyt oli kuitenkin tosi (eli terveys) kyseessä. Tein ystäväpiirissä galluppia niiden kesken, joiden tiesin onnistuneen painonpudotuksessa ja jotakuinkin kaikki olivat onnistuneet samalla konstilla eli 5:2-dieetillä. Sitä oli siis kokeiltava. Kiloja hävisi reilussa puolessa vuodessa kymmenen ja olen nyt siitä painossa, jossa tunnen oloni hyväksi ja verenpainemittarikin on samaa mieltä. Kaksi kevyen ruuan paastopäivää viikossa on jäänyt tavaksi, jota noudattamalla pystyn elämään normaalia elämää nauttien kaikesta, mitä mieli tekee, mutta pysyen terve...

Tämä kirjoitus koskee etupäässä vihreää parsaa. Moni asia soveltuu myös valkoiseen parsaan, mutta koska vihreä parsa on sekä helpompi valmistaa että myös edullisempaa, sovitaan että tässä puhutaan vihreästä parsasta. Violettia villiparsaa en edes ajattele nyt, koska sitä ei saa täällä ikinä (mikä onkin ihana tekosyy lähteä keväällä Etelä-Italiaan!) Talven pitkä odotus on vihdoin ohi ja parsaa alkaa ilmestyä houkuttelevina nippuina kauppojen tiskeille. Ensiksi tulevat perulaiset ja meksikolaiset parsat ja vähän myöhemmin niiden keskieurooppalaiset sisarukset. Normaalisti yritän huomioida edes jossain määrin ruokieni hiilijalanjälkeä, mutta pitkän talven jälkeen himo uuden sadon vihanneksiin on sen verran kova, että muutama puntti lattariparsaa sujahtaa koriin ihan huomaamatta ennen kuin Euroopan parsapelloilta saadaan satoa. Parsakauden alussa en jaksa liikaa hienostella vaan parsa on parhaimmillaan juuri sellaisena kuin on, mieluiten suoraan pannusta tai parilalta. Sitten kun enin ...

Kerroin jo aiemmin sitruunaisen linssikeiton reseptin yhteydessä, että tasapainotan rakkauttani hyvään ruokaan 5:2-dieetin avulla. Kahdesti viikossa olisi siis keksittävä jotain kevyttä, mutta hyvää ruokaa. Ei aina ihan helppo homma. Tänään pälkähti onneksi päähäni, että venäläinen kalaseljanka on juuri tällainen ruoka - ainakin kunnes sen päälle lätkäistään kelpo lusikallinen smetanaa. Kalan, tomaatin ja etikan kolmiyhteys saa keiton maistumaan ihan oikealta ruualta, vaikka kaloreita onkin naurettavan vähän. Seljankareseptejä on varmaan yhtä monia kuin venäläisiä babushkoja enkä yritä edes väittää, että tämä olisi millään lailla autenttinen resepti. Tässä mennään puhtaasti kevein perustein. Resepti Kahdelle, noin 150 kcal/nenä 6-7 dl vettä 1 keskikokoinen sipuli 1 keskikokoinen porkkana 1 laakerinlehti 1 rkl tomaattipyrettä 1 rkl kala- tai hummerifondia 1 rkl kapriksia (mieluiten suolaan säilöttyjä) 1 suolakurkku 1 rkl väkiviinaetikkaa 250 gr kuhafilettä pieni nip...