Iloa liedellä

Oma metsästysharrastukseni rajoittuu kaupan lihatiskillä saalistamiseen ja onkin hienoa, että nykyään tuoretta riistaa tuntuu olevan syksyisin tarjolla paremmin kuin ennen. Toisinaan onni potkaisee lahjaksi saadun riistan muodossa. Muhkea kimpale hirven tai muun sarvipään paistia on harvinaista, mutta mieluisaa herkkua. Yleensä tällainen lahja on käytännön syistä tukevasti umpijäässä eikä kohmeisesta paketista voi muutenkaan päätellä paljoa lihan laadusta. Lahjan antajallakaan ei välttämättä ole juuri muuta muistikuvaa kuin se, mistä eläimestä on kyse. Näissä tilanteissa paras tapa valmistaa lihakimpale herkulliseksi ateriaksi on tehdä siitä routapaistia. Routapaisti on erinomainen tapa valmistaa vähärasvaista riistaa, koska lopputulos on aina murea ja mehukas. Aikaa se tietysti vaatii, mutta koska routapaisti ei todellakaan ole mitään minuuttipeliä, voi paistin kaikessa rauhassa jättää uuniin kypsymään yön yli, laittaa kellon soimaan aamulla, tarkistaa tilanne ja jatkaa sitten ...

Vietimme sukulaiseni 85-vuotissyntymäpäiviä viime viikonloppuna ravintola Annan kartanossa ja muistin taas, kuinka onnekasta on asua niin kivan ravintolan lähellä. Annan kartanon ravintola kuvassa keskellä. Vasemmalla puolella on sistustusliike Country White ja oikealla, päärakennuksessa taidekoulu Alfa. Harvalla suomalaisella ravintolalla on yhtä upeita puitteita kuin Annan kartanolla, sillä ravintola sijaitsee Tuomarinkylän kartanon entisessä tanssisalissa. Vuonna 1790 valmistunutta kustavilaistyylistä kartanoa ympäröi kartanon puisto ikivanhoine lehtipuineen, Vantaanjoelle viettävät pellot sekä ratsastuskoulujen rakennukset hevoslaitumineen. Vaikka moderni kaupunki on aivan vieressä, voi kartanon pihapiirissä nauttia menneen ajan tunnelmasta. Kartanon vanhassa tanssisalissa on harjoitettu kahvila- ja ravintolatoimintaa vuosikymmenien ajan.  Mieheni muistaa lapsuudestaan hiihtoretkillä nautitut kaakaot silloisessa kahvilassa. Yhteistä historiaamme ovat taas pyörä...

Ulkona syömisen parhaita puolia ovat virikkeet, joita hyvästä ruuasta saa tuliaisina omaan keittöönsä. Tämän keiton innoittajana toimi  ravintola Spisin kerrassaan hurmaava mukulasellerikeitto . Pieni tutustuminen Fineliin paljasti, että mukula- eli juuriselleri on paitsi maukasta, myös erittäin kevyttä syötävää. Siis täydellinen raaka-aine paastopäiviin. Tunnustan suoraan, että tämä versio mukulasellerikeitosta ei pärjää alkuunkaan Spisin versiolle, mutta hyvää se on silti - ja yksinkertainen tehdä! Mukulaselleri on jäänyt ihan syyttä suotta muiden juuresten varjoon, joten hehkutan sitä jo ihan siksi, että siitä saa vaihtelua ruokalistalle. Minullekin mukulaselleri oli pitkään jotain, jota oli käytetty vähän paremmin tehdyssä lihakeitossa. Jos oikein riehaannuin, saatoin tehdä siitä Waldorfin salaattia, mutta silloinkin yleensä puolet jäi käyttämättä, kunnes se nahistui pois vihanneslaatikon pohjalla. Keiton lisäksi olen viime aikoina herkutellut mukulasellerillä paahta...

Spis on yksi niistä ravintoloista, joissa minun oli pitänyt käydä jo pidemmän aikaa. Konsepti vaikutti mielenkiintoiselta ja olin kuullut siitä paljon hyvää. Itse asiassa tälläkin kertaa minulla oli pari muuta muuta ravintolaa ensin tähtäimessä, mutta onneksi ne olivat täyteen buukattuja. Muuten tämä onnellinen kohtaaminen olisi taas siirtynyt jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Ravintola Spisin juuret ovat Porvoossa, mutta nykyisellä paikallaan se on ehtinyt toimia jo seitsemän vuotta eli mistään uudesta tulokkaasta ei ole kysymys. Ravintolassa on vain 18 paikkaa, se ei taida markkinoida itseään juurikaan eivätkä sitä pyörittävät henkilöt ole ravintolajulkkiksia, joten voinee sanoa, että se on yksi Helsingin keskustan parhaimmin varjeltuja salaisuuksia. Siellä illastettuani en ihmettele yhtään, että asiakkaita tuntuu silti riittävän, vaikkei mitään suurta rummutusta paikasta pidetäkään. Ruoka ja palvelu ovat aivan huipputasoa! Harvassa paikassa olen saanut yhtä asiantuntevaa ja hen...

Talvessa parasta ovat blinit ja vähintään kerran talvessa pitää syödä kunnon bliniöverit. Kuumat, rapeat blinit lisukkeineen vain ovat niin vastustamattomia, että niitä tulee aina syödyksi pari liikaa. Isän puolelta sukuni on Karjalan kannakselta ja niinpä blinit (joskus jopa kaviaarin kera!) tulivat tutuiksi jo lapsena isoäitini ruokapöydän ääressä. Isoäidiltä on myös peräisin keittiöni kallein aarre, sukupolvelta toiselle kulkenut valurautainen blinipannu, jonka pinta on satiinimaisen sileä. Olen sittemmin hankkinut sen kaveriksi uusia valurautaisia blinipannuja, mutta ne vaatinevat vielä sata vuotta käyttöä ennen kuin saavuttavat yhtä sileän ja tarttumattoman pinnan. Oma blinireseptini pohjautuu isoäidiltä saamaani reseptiin, jota olen keventänyt sen verran, etten tee juurta kermaan vaan täysmaitoon. Näistä blineistä tulee ohuita ja pitsisiä eikä mitään paksuja pullamössöjä. Kun blinit tehdään puhtaasti tattarijauhosta, ne ovat paitsi maukkaita, myös gluteenittomia.  Suo...

Peruskoulu teki parhaansa luodakseen minulle elinikäisen inhon kurpitsaa kohtaan loputtomalla kurpitsapikkelsin tuputtamisella. Onneksi se ei onnistunut. Viime vuosina kauppoihin on syksyisin tullut ilahduttava määrä eri muotoisia ja värisiä, kotimaisia kurpitsoja. Eräs uusista tulokkaista vihannestiskeillä on hokkaidokurpitsa ja voi jestas, miten hyvää se on! Hokkaidokurpitsa kypsyy sen verran nopeasti, että sen ehtii arkenakin kypsentää lisukkeeksi. Lisäksi kypsennetyn kurpitsan kuori on niin pehmeä, että sen voi syödä eli kurpitsan voi hyödyntää lähes kokonaan.  Kurpitsojen makeusaste vaihtelee jonkin verran, mutta parhaimmillaan hokkaidokurpitsa on pyörryttävän hyvää ihan sellaisenaan. Hokkaidokurpitsasta saakin helposti maukkaan alkupalan tai pääruuan lisukkeen. Yksinkertaisimmillaan tarvitset kurpitsan lisäksi vain hiukan suolaa ja öljyä - sekä tukevan veitsen. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Huuhtele kurpitsa ja kuivaa se. Laita kurpitsa leikk...

Punasikuri - tuo salaattibuffetin aliarvostettu jäsen - pääsee tässä risotossa kerrankin loistamaan parrasvaloissa. Punasikurin karvas maku talttuu taleggiojuuston pehmeyteen ja lopputulos on maukas ja kermaisen pehmeä risotto. Tämä risotto on sitä paitsi ihan älyttömän helppo tehdä. Taleggioa löytyy ainakin Stockan Herkuista ja uskon, että hyvinvarustetut juustotiskit ja -kaupat pitävät sitä myös valikoimissaan. Jos et kerta kaikkiaan saa sitä käsiisi, voit korvata sen miedolla (dolce) gorgonzolalla. Söin tätä risottoa ensimmäisen kerran Al Rocol -nimisellä viinitilalla Franciacortan viinialueella. Tila on agriturismo eli heillä on muutamia huoneita matkailijoille ja viininteon lisäksi he ovat taitureita myös paikallisen ruuan suhteen. En ole ikinä syönyt itseäni niin ähkyyn kuin heidän illallisellaan - ja tekisin empimättä saman uudelleen! Niin hyvää (ja tuhtia) heidän ruokansa on! Punasikuririsotto oli yksi kolmesta(!) meille tarjoillusta risotosta. Kaksi muuta taisivat ol...

Rakastaa - ei rakasta Rakastaa - ei rakasta. Latva-artisokan maku jakaa mielipiteitä. Lievän karvas maku ei ole kaikkien juttu, mutta minulla iskee toisinaan suoranainen himo siihen. Niinpä haksahdin päivänä eräänä ostamaan artisokkia ihan vain sen takia, että ne näyttivät niin houkuttelevilta vihannestiskillä. Vasta kun artisokat olivat kassissa, rupesin miettimään, mitä ihmettä niistä tekisin. Pelkkä kypsäksi keittäminen tai hauduttaminen tuntui tylsältä vaihtoehdolta. Hetken googlailun jälkeen löysin latva-artisokkarisoton ohjeen , joka vaikutti lupaavalta. Lisäksi minulla sattui olemaan sopivasti aurinkokuivattuja tomaatteja kaapissa. Jätin alkuperäisestä ohjeesta pois jauhetun inkiväärin (vaikka sitäkin olisi ollut kaapissa), koska minusta se oli hieman outo idea. Ensikertalaista artisokan kesyttäjää saattaa hämmentää se, että suurin osa kasvista heitetään biojätteeseen ja syötäväksi päätyy vain pieni sisus. Kun hyväksyy tämän tosiasian, nopeutuu kasvin käsittelykin, kun e...