Iloa liedellä

En tiedä, miten olen voinut elää näin vanhaksi törmäämättä aiemmin kevätrisottoon. Nytkin kohtaamisemme oli onnekas sattuma, mistä minun on kiittäminen kirjallisuuspiiriämme. Olin luvannut emännöidä tapaamisen ja valmistaa lounasta, joka sopisi niin kasvissyöjille kuin gluteenia karttaville. Halusin ehdottomasti tehdä jotain keväistä ruokaa ja selailin luottosivustoani Giallo Zafferanoa ideoiden toivossa. Risotto primavera eli kevätrisotto kuulosti juuri täydellisen keväiseltä ja sitä se olikin! Risotto oli suuri menestys kirjallisuuspiirimme keskuudessa ja siitä tuli välittömästi myös yksi minun suosikkirisotoistani. Misaamisen eli vihannesten alkuvalmistelut voi hoitaa etukäteen, jolloin itse risoton teossa menee suunnilleen vain riisin kypsymiseen tarvittava aika. Tämä on kätevää etenkin silloin, jos on vieraita. Oma reseptini noudattaa melko tarkasti Giallo Zafferanon reseptiä sillä erotuksella, että olen jättänyt 'munkinparran' eli agrettin pois, koska sitä ei S...

Kevätperinteisiini kuuluu käydä Messukeskuksen Kevätmessuilla fiilistelemässä tulevaa kasvukautta. Tänä vuonna tällaiselle pienen pihan puutarhaturaajalle oli aika vähän tarjontaa, vaikka muutama syötäviä kukkia lupaileva siemenpussi tarttuikin mukaan. Messujen paras löytö oli kuitenkin lähiruokaosastolla tuotteitaan markkinoivan Koivunalhon luomutilan ständi, jossa he esittelivät viljelemäänsä makealupiinia. Kuva: Ghislain118 http://www.fleurs-des-montagnes.net [ CC BY-SA 3.0 ] Sattuma oli täydellinen, sillä olin jo jonkin aikaa etsiskellyt tietoa syötävistä lupiinilajikkeista. Tarkoitukseni on tänä vuonna kokeilla erilaisten syötävien kukkien kasvatusta ja lupiini oli hankintalistallani myös maanparannusominaisuuksiensa vuoksi. Syötävien eli makealupiinien siemenet vain tuntuvat olevan kiven alla. Niinpä törmääminen suomalaiseen luomukasvattajaan oli oikea onnenpotku. Kukat jäänevät edelleenkin haaveeksi, mutta nyt minulla on ainakin lupiinia lautaselle laitettavaksi. M...

Tukkutorin kalakauppa kutsuu itseään eurooppalaiseksi kalakaupaksi stadin sydämessä. Siitä, onko Tukkutori Stadin sydäntä voidaan olla monta mieltä, mutta olin muutaman kerran aiemmin käynyt siellä kalaostoksilla ja vaikuttunut sekä heidän osaamisestaan että tuotteidensa laadusta. Hinnat eivät tietenkään ole kaupungin edullisimmat, mutta laadusta kannattaa maksaa. En esimerkiksi ole koskaan saanut yhtä kauniisti käsiteltyjä ja tuoreita kuhafileitä kuin sieltä. Odotukset olivat siis jo valmiiksi korkealla, kun ehdotin ystävilleni tapaamista Tukkutorin kalan brunssilla. Liike tarjoilee brunssia lauantaisin klo 11-16 ja varasin pöydän meille heti yhdeltätoista. Asiakaspaikkoja ei ole kovin monta ja siksi he suosittelevatkin pöytävarauksen tekoa brunssille. Me olimme kuitenkin ainoat aikaisin saapujat, muita brunssille tulijoita alkoi saapua paikalle tunnin-puolentoista päästä ja lopulta tupa olikin aivan täysi. Itse asiassa saavuimme paikalle pikkuisen etuajassa, mutta brun...

Talvessa parasta ovat blinit ja vähintään kerran talvessa pitää syödä kunnon bliniöverit. Kuumat, rapeat blinit lisukkeineen vain ovat niin vastustamattomia, että niitä tulee aina syödyksi pari liikaa. Isän puolelta sukuni on Karjalan kannakselta ja niinpä blinit (joskus jopa kaviaarin kera!) tulivat tutuiksi jo lapsena isoäitini ruokapöydän ääressä. Isoäidiltä on myös peräisin keittiöni kallein aarre, sukupolvelta toiselle kulkenut valurautainen blinipannu, jonka pinta on satiinimaisen sileä. Olen sittemmin hankkinut sen kaveriksi uusia valurautaisia blinipannuja, mutta ne vaatinevat vielä sata vuotta käyttöä ennen kuin saavuttavat yhtä sileän ja tarttumattoman pinnan. Oma blinireseptini pohjautuu isoäidiltä saamaani reseptiin, jota olen keventänyt sen verran, etten tee juurta kermaan vaan täysmaitoon. Näistä blineistä tulee ohuita ja pitsisiä eikä mitään paksuja pullamössöjä. Kun blinit tehdään puhtaasti tattarijauhosta, ne ovat paitsi maukkaita, myös gluteenittomia.  Suo...

Joskus kannattaa sortua heräteostoksiin, etenkin jos ne eivät tule kovin kalliiksi. Muutama päivä sitten näin kaupassa sievään pieneen lastukoriin pakattuna kaksi sisilialaista sitruunaa sitruunan oksan päälle aseteltuna. Kilohintahan oli tietysti naurettavan kallis tavallisiin sitruunoihin verrattuna, mutta jotenkin siinä hetkessä muisto lomista Sisilian auringon alla vei voiton järjestä ja kannoin sitruunat onnellisena kotiin. Kun kysyin mieheltäni, miten minun kannattaisi hyödyntää kallisarvoiset sitruunani, vastaus tuli empimättä: sitruunarisottoa! Toden totta, olin aivan unohtanut, millainen suuta hemmotteleva ihanuus tämä kermaisen pehmeä risotto on. Tämän sitruunarisoton äiti on Anna del Conte, italialaissyntyinen englantilainen ruokakirjailija ja -historioitsija. Kuuluisaksi reseptin on kuitenkin tehnyt Nigella Lawson, joka on Anna del Conten suuri ihailija. Jostain syystä hän on jättänyt omasta versiostaan pois salvian, mutta minusta se sopii risottoon erinomaisesti. ...

Peruskoulu teki parhaansa luodakseen minulle elinikäisen inhon kurpitsaa kohtaan loputtomalla kurpitsapikkelsin tuputtamisella. Onneksi se ei onnistunut. Viime vuosina kauppoihin on syksyisin tullut ilahduttava määrä eri muotoisia ja värisiä, kotimaisia kurpitsoja. Eräs uusista tulokkaista vihannestiskeillä on hokkaidokurpitsa ja voi jestas, miten hyvää se on! Hokkaidokurpitsa kypsyy sen verran nopeasti, että sen ehtii arkenakin kypsentää lisukkeeksi. Lisäksi kypsennetyn kurpitsan kuori on niin pehmeä, että sen voi syödä eli kurpitsan voi hyödyntää lähes kokonaan.  Kurpitsojen makeusaste vaihtelee jonkin verran, mutta parhaimmillaan hokkaidokurpitsa on pyörryttävän hyvää ihan sellaisenaan. Hokkaidokurpitsasta saakin helposti maukkaan alkupalan tai pääruuan lisukkeen. Yksinkertaisimmillaan tarvitset kurpitsan lisäksi vain hiukan suolaa ja öljyä - sekä tukevan veitsen. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Huuhtele kurpitsa ja kuivaa se. Laita kurpitsa leikk...

Tästä keitosta on tullut meillä paastopäivien vakioresepti. Keitossa on ällistyttävän vähän kaloreita, mutta misotahna antaa sille ruokaisan maun, joten siitä tulee kylläinen olo. Lisäksi se on todella nopea tehdä. Sain idean keittoon eräänä päivänä eräässä varsin tavanomaisessa sushiravintolassa. Syömäni sushi ei ollut kummoista, mutta misokeitto pelasti aterian ja rupesin miettimään, että se on ruokaisuutensa ansiosta oikeastaan aika täydellinen pohja paastopäivän keitoksi. Tähän keittoon kannattaa käyttää valmista pika-misokeittotahnaa, jota myydään muutaman pussin pakkauksissa. Valmistahnassa on mukana bonito-tonnikalajauhe ja merilevä, joten sen maku on monipuolisempi kuin "oikean" misotahnan. Jos sinulla kuitenkin sattuu olemaan avattu purkki misotahnaa jääkaapissa, voit aivan hyvin käyttää sitä. Keitto on nopea valmistaa, siinä on todella vähän kaloreita ja ennen kaikkea se on hyvänmakuinen. Vihanneksia voi tietysti vaihdella vuodenaikojen tai omien mieltymyst...

Mieheni rakastaa ahvenia, mutta vihaa ruotoja. Melkoinen haaste kokille siis. Ahven on ehdottomasti yksi maukkaimmista kaloistamme ja myös minun suuri suosikkini. Harmi vain, että sitä on jotakuinkin mahdotonta saada perattua ruodottomaksi, etenkin kun ahvenet tuppaavat Suomen vesillä jäämään usein varsin pienikokoisiksi. Siksi tässä reseptissä ahvenet surautetaan ruodottomiksi murekepihveiksi, joten ruotokammoisinkin voi herkutella niillä ilman inhonväreitä. Ahvenpihvit perunoiden, parsakaalin ja mojo verden kanssa. Ahven on mitä parhainta lähiruokaa, lähimmillään oman laiturin nokasta. Se on Suomen yleisin kala eikä nykyinen kalastus heikennä kantojen tilaa, joten ahvenia voi  herkutella hyvällä omallatunnolla . Näihin pihveihin uppoavat sitä paitsi kaiken kokoiset ahvenet. Reseptin pohjana on perinteinen kalamurekemassa, johon vaihdoin kerman tilalle creme fraichen. Creme fraichen rasvaprosentissa ei kannata kitsastella, jotta massa pysyy kasassa pannulla. Ketsuppi sa...

Paastopäivä ja ulkolämpötila huitelee lähellä 30 astetta jo yhdeltätoista. Tänään ei todellakaan ollut vaikeaa päättää, mitä söisi lounaaksi! Gazpacho on Andalusian viileä lahja maailmalle. Alkuperäinen gazpacho oli aika eri juttu kuin nykypäivänä tarjottavat gazpachot. Yhteistä niille on kuitenkin kuivahtanut leipä, valkosipuli, oliiviöljy, suola ja viinietikka sekä tietysti tarjoilulämpötila. Leivän rooli gazpachossa on sakeuttaa keitto ja antaa sille ruokaisuutta. Toisaalta se tekee keitosta ikävän näköistä mössöä. Helpointa mielestäni onkin tarjoilla leipä keiton ohessa pieninä krutonkeina. Silloin keitto on paitsi kaunis, myös gluteeniton ja halukkaat voivat suurustaa oman annoksensa mieleisekseen. Toinen asia, jonka jätän omasta versiostani pois, on sipuli. Raaka sipuli saa minut röyhtäilemään loppupäivän, ei kiva. Jos haluat keittoon sipulia, kannattaa se hienontaa juuri ennen ruokalua ja tarjoilla erillisestä kiposta. Ilman vaikutus muuttaa sipulin maun epämiellyttäväks...

Parasta tehdä tunnustus heti alkuun. Tämä resepti on varastettu. Varkaus on totta kai synti, mutta suurempi synti olisi olla jakamatta näin herkullinen resepti! Söin tämän version tartarista palermolaisessa L'Ottava nota -ravintolassa . Ravintola sijaitsee Palermon vanhimmassa kaupunginosassa La Kalsassa, joka on kauniisti sanottuna varsin autenttinen. Ravintola sen sijaan oli lähes skandinaavisen viileästi sisustettu ja moderni, mutta ruoka kunnioitti sisilialaisia perinteitä tyylikkäällä twistillä. Suosittelen lämpimästi syömään siellä, mikäli satutte niille kulmille. Alkuperäinen tartar ei tietenkään ollut tehty graavilohesta vaan tuoreesta tonnikalasta, mutta koska tarpeeksi tuoretta tonnikalaa ei täältä yksikertaisesti saa, on parempi turvautua siihen mitä on. Man tager vad man haver, kuten Cajsa Warg sanoi. Olimme syöneet tonnikalatartaria samalla reissulla jo aiemminkin, koska Palermossa tonnikala on paikallisesti pyydettyä ja aina hyvää. Tämä versio oli kuitenki...

Sain oivan tilaisuuden pitää juhannuksen kenraaliharjoituksen, kun kirjallisuuspiirimme jäsenet kokoontuivat meille viikonloppuna syömään (puhuimme toki kirjoistakin). Sunnuntain sää helli meitä, joten oli itsestään selvää, että syömme ulkona. Vaikkei nyt ihan kenttäolosuhteissa oltu, ruokien tuli olla haarukalla syötäviä eivätkä ne saaneet pahastua parin tunnin auringossa olosta. Jotta kaikki vieraat saisivat nauttia ruuista yhtälailla, gluteenittomuus ja vegaanisuus oli myös otettava huomioon. Hetken pohdinnan jälkeen totesin, että paras vaihtoehto ovat varhaisvihanneksista tehdyt salaatit! Vihannestiskeillä on jo uuden sadon perunaa, porkkanaa, punajuuria, sipulia ja mansikoita. Ei tarvitse olla edes kauhean vege innostuakseen alkukesän tarjonnasta. Vasemmassa alanurkassa munakoiso-halloumikääröt, niiden yläpuolella grillattua kesäkurpitsaa, paahdettuja kikherneitä, keskellä punajuuri-cashewsalaattia, sen oikealla puolella parsa-perunasalaattia ja edessä kvinoatabbouleh. ...

Tonnikalasalaatti on varsin helppo ateriavalinta painonpudottajalle. Vihanneksia voi 5:2-ruokavalion paastopäivänäkin rouskuttaa kyllästymiseen asti, niin energiaköyhiä ne ovat ja tonnikala on helppo ja  varsin vähäkalorinen  proteiininlähde. Tonnikalaa ostaessa kannattaa tarkistaa, että se on pyydetty kestävistä kannoista. Monessa paikassa tonnikalakannat ovat huvenneet jo huolestuttavasti.  Kevyimmänkin salaatin hyödyt on helppo romuttaa yhdellä ranteenheilautuksella. Salaatinkastikkeet kun voivat olla melkoisia kaloripommeja.  En muista, mistä löysin tämän tonnikalasalaatin nerokkaan kastikkeen, joka tuo makua ja mehukkuutta salaattiin, mutta on todella kevyt. Oma keksimäni se ei ole, mutta pistän reseptin jakoon muidenkin iloksi. Tarhapavut tuovat osaltaan ruokaisuutta salaattiin ja niitä alkaa taas talvikauden jälkeen saada kaupasta sopuhintaan. Papujen käsittely on helppoa ja tuoreiden papujen maku ja koostumus niin paljon parempi kuin pakaste...

Muistin taas, miten tajuttoman hyvä kastike chimichurri on, kun viikonloppuna sitä oli tarjolla ystäviemme tupaantulijaisissa. Yksinkertainen valmistaa, mutta täynnä makua ja sopii kuin nenä päähän grillatulle lihalle ja kasviksille. Kastikekateushan vierailusta seurasi. Olin kyllä varannut meillekin grillattavaa sunnuntaiksi, mutta pihan persiljapuska oli vielä sen verran vaatimattoman kokoinen, ettei siitä olisi kovin kaksista chimichurria taikonut. Mutta niin kuin vanha sanonta sanoo, tarve on keksintöjen äiti. Nokkoschimichurria flanksteakin päällä seuranaan grillattua kesäkurpitsaa ja munakoisoa sekä revittyä mozzarellaa ja tomaattikuutioita. Kaikkia pihan nokkosia emme vielä ole syöneet  nokkoskrepeissä  vaan puskasta riitti hyvin vielä tähän kokeiluun. Ja ehkä vielä pariin muuhunkin. Tässä reseptissä nokkosta ei kypsennetä lainkaan, joten kannattaa valita keruupaikka huolella ja huuhdella lehdet hyvin ennen käyttöä. Kannattaa myös olla hieman nirso ja va...

Alkupala, lisuke pääruualle tai piknik-eväs. Tämä resepti taipuu moneksi. Kääryleet ovat parhaimmillaan hieman jäähtyneinä tai huoneenlämpöisinä, joten ne eivät millään muotoa pahastu pienestä odottelusta. Viime viikonloppuna kirjallisuuspiirimme tapasi piknikin merkeissä auringon helliessä Helsinkiä. Osa porukasta on kasvissyöjiä ja osa gluteenille yliherkkiä, joten piknik-tarjottavan piti soveltua kaikille. Lisäksi sen piti olla jotain, joka ei mene heti pilalle auringossa. Olipa inspiraation syynä sitten äskeinen matkamme Sisiliaan tai vain munakoisojen taivaallinen maku, perusraaka-aineeksi valikoitui munakoiso, joka tähän aikaan vuodesta on sekä hyvää että edullista. Reseptin lähtökohtana on klassikkoresepti involtini di melanzane, mutta tällä kertaa halusin tehdä kääryleet halloumijuustosta. Se oli sopivasti tarjouksessa lähikaupassa ja juuston napakka koostumus teki kääryleistä helposti syötäviä myös kenttäolosuhteissa. Hämmästyin itsekin, miten näin yksinkertaisesta...

Eilen oli kaupassa niin hyvä tarjous tuoreista kuhafileistä, etten kerta kaikkiaan voinut kävellä ohi. Piti vain äkkiä keksiä, mitä hyvää niistä tekisi. Onneksi muistin vanhan luottoreseptini kalaa hapankaalipedillä. Ajatuksena kala yhdistettynä hapankaaliin voi kuulostaa oudolta, mutta vakuutan, että tästä tulee hyvää! Hapankaali hautuu ranskankerman seurassa varsin kiltiksi kaveriksi ja kostea peti pitää kalan mehukkaana. Alkuperäisen reseptin löysin Risto ja Ritva Lehmusoksan keittokirjasta Venäjän keittiö (Gummerus 1995), jossa on monta muutakin takuumaukasta reseptiä. Vuosien kuluessa olen tosin oikonut reseptiä yksinkertaisemmaksi, jotta se on nopea valmistaa arki-iltanakin. Kuha, kampela ja ahven sopivat kaikki tähän ruokaan erinomaisesti eikä fileiden tarvitse olla kovin suuria tai näyttäviä, koska ne jäävät kuorrutteen alle. Juustoraasteeksi voi raastaa mitä tahansa jääkaapista löytyvää maukasta juustoa. Tämä on niitä reseptejä, joihin voi hyvin hyödyntää jääkaappiin uno...

Paastopäivän kynnyksellä tuli tarve löytää uusi, maukas, mutta vähäkalorinen resepti. Intialaiset linssikeitot tai -muhennokset eli dalit ovat aina olleet suosikkejani, joten ajattelin katsoa, löytäisinkö dal-reseptin, jonka valmistusta ei aloiteta laittamalla pannuun desiä kirkastettua voita. Pienen haeskelun jälkeen varsin herkullinen resepti löytyikin: spinach and tomato dal . Reseptissä on monta hyvää puolta: se on kevyt, se on helppo ja toisin kuin monet muut intialaiset reseptit, se ei vaadi koko maustekaupan valikoimaa vaan jokseenkin kaikki mausteet löytyvät todennäköisesti jo kaapistasi. Tämän ruuan tekeminen tuottaa sitä paitsi iloa heti alusta lähtien. Sen raaka-aineet ovat yksinkertaisesti niin kauniita, että niitä syö silmillään! Mustat sinapinsiemenet ovat todennäköisesti reseptin hankalimmin löydettävissä oleva ainesosa. Niitä kannattaa etsiä intialaisia ruokia ja mausteita myyvistä kaupoista. Jos sellaista ei ole lähettyvillä, jätä sinapinsiemenet pois ruuasta...

Tämä keitto on syntynyt tavallaan pakon sanelemana. Tulimme mieheni kanssa eräänä kauniina päivänä (viikon Sisilian matkan jälkeen) siihen tulokseen, että jotain on tehtävä. Liikunnan lisääminen ei enää riittänyt painon kurissa pitämiseen vaan oli otettava kovemmat keinot käyttöön. Ruuan ystävänä olen aina vihannut laihduttamista. Sitä paitsi se on useimmiten silkkaa ajanhukkaa, koska irti elävästä elämästä olevat pikadieetit eivät toimi. Nyt oli kuitenkin tosi (eli terveys) kyseessä. Tein ystäväpiirissä galluppia niiden kesken, joiden tiesin onnistuneen painonpudotuksessa ja jotakuinkin kaikki olivat onnistuneet samalla konstilla eli 5:2-dieetillä. Sitä oli siis kokeiltava. Kiloja hävisi reilussa puolessa vuodessa kymmenen ja olen nyt siitä painossa, jossa tunnen oloni hyväksi ja verenpainemittarikin on samaa mieltä. Kaksi kevyen ruuan paastopäivää viikossa on jäänyt tavaksi, jota noudattamalla pystyn elämään normaalia elämää nauttien kaikesta, mitä mieli tekee, mutta pysyen terve...

Punasikuri - tuo salaattibuffetin aliarvostettu jäsen - pääsee tässä risotossa kerrankin loistamaan parrasvaloissa. Punasikurin karvas maku talttuu taleggiojuuston pehmeyteen ja lopputulos on maukas ja kermaisen pehmeä risotto. Tämä risotto on sitä paitsi ihan älyttömän helppo tehdä. Taleggioa löytyy ainakin Stockan Herkuista ja uskon, että hyvinvarustetut juustotiskit ja -kaupat pitävät sitä myös valikoimissaan. Jos et kerta kaikkiaan saa sitä käsiisi, voit korvata sen miedolla (dolce) gorgonzolalla. Söin tätä risottoa ensimmäisen kerran Al Rocol -nimisellä viinitilalla Franciacortan viinialueella. Tila on agriturismo eli heillä on muutamia huoneita matkailijoille ja viininteon lisäksi he ovat taitureita myös paikallisen ruuan suhteen. En ole ikinä syönyt itseäni niin ähkyyn kuin heidän illallisellaan - ja tekisin empimättä saman uudelleen! Niin hyvää (ja tuhtia) heidän ruokansa on! Punasikuririsotto oli yksi kolmesta(!) meille tarjoillusta risotosta. Kaksi muuta taisivat ol...

Kerroin jo aiemmin sitruunaisen linssikeiton reseptin yhteydessä, että tasapainotan rakkauttani hyvään ruokaan 5:2-dieetin avulla. Kahdesti viikossa olisi siis keksittävä jotain kevyttä, mutta hyvää ruokaa. Ei aina ihan helppo homma. Tänään pälkähti onneksi päähäni, että venäläinen kalaseljanka on juuri tällainen ruoka - ainakin kunnes sen päälle lätkäistään kelpo lusikallinen smetanaa. Kalan, tomaatin ja etikan kolmiyhteys saa keiton maistumaan ihan oikealta ruualta, vaikka kaloreita onkin naurettavan vähän. Seljankareseptejä on varmaan yhtä monia kuin venäläisiä babushkoja enkä yritä edes väittää, että tämä olisi millään lailla autenttinen resepti. Tässä mennään puhtaasti kevein perustein. Resepti Kahdelle, noin 150 kcal/nenä 6-7 dl vettä 1 keskikokoinen sipuli 1 keskikokoinen porkkana 1 laakerinlehti 1 rkl tomaattipyrettä 1 rkl kala- tai hummerifondia 1 rkl kapriksia (mieluiten suolaan säilöttyjä) 1 suolakurkku 1 rkl väkiviinaetikkaa 250 gr kuhafilettä pieni nip...