Iloa liedellä

Keräkaali ei ole kovin hohdokas raaka-aine, mutta varhaiskaalissa on juhlan tuntua. Se on parsan ohella ensimmäisiä uuden sadon herkkuja ja lupaus tulevista kesän antimista. Sen maku on mieto ja lehdet mehukkaita ja pehmeitä. Ei ihme, että meillä on jo useampi kerä mennyt parempiin suihin ja suurin osa niistä pannukakuiksi paistettuina. Varhaiskaalipannukakkujen resepti pohjautuu japanilaiseen okonomiyakiin, mutta on siitä huomattavasti yksinkertaistettu versio. Okonomiyaki tarkoitaa ”paista mitä haluat” ja olen ottanut neuvosta vaarin. Tein version, joka on niin yksinkertainen, että siihen ei tarvita mitään, mitä ei tavallisesta ruokakaupasta saisi. Jos sinulla sattuu olemaan dashipulveria, niin totta kai voit lisätä sitä veteen ja saada hieman autenttisemman version. Pääosassa on kuitenkin ihana, tuore varhaiskaali ja on jokaisen oma valinta, kuinka yksinkertaisen tai monimutkaisen pannaristaan haluaa. Jos haluat tutustua alkuperäiseen Kansai- eli Osaka-tyylin okonomiyakiin, Chop...

Vietimme sukulaiseni 85-vuotissyntymäpäiviä viime viikonloppuna ravintola Annan kartanossa ja muistin taas, kuinka onnekasta on asua niin kivan ravintolan lähellä. Annan kartanon ravintola kuvassa keskellä. Vasemmalla puolella on sistustusliike Country White ja oikealla, päärakennuksessa taidekoulu Alfa. Harvalla suomalaisella ravintolalla on yhtä upeita puitteita kuin Annan kartanolla, sillä ravintola sijaitsee Tuomarinkylän kartanon entisessä tanssisalissa. Vuonna 1790 valmistunutta kustavilaistyylistä kartanoa ympäröi kartanon puisto ikivanhoine lehtipuineen, Vantaanjoelle viettävät pellot sekä ratsastuskoulujen rakennukset hevoslaitumineen. Vaikka moderni kaupunki on aivan vieressä, voi kartanon pihapiirissä nauttia menneen ajan tunnelmasta. Kartanon vanhassa tanssisalissa on harjoitettu kahvila- ja ravintolatoimintaa vuosikymmenien ajan.  Mieheni muistaa lapsuudestaan hiihtoretkillä nautitut kaakaot silloisessa kahvilassa. Yhteistä historiaamme ovat taas pyörä...

Olin alkuvuodesta jo hyvää vauhtia suunnittelemassa kevätreissua Apuliaan, kun sohvannurkasta kuului varovainen kommentti "Oikeastaan haluaisin mennä tänä keväänä Champagneen". Hetkellisen tyrmistyksen jälkeen totesin, että ei pöllömpi idea. Samppanja on meidän molempien suosikkijuoma ja olimme puhuneet jo pitkään, että pitäisi päästä paikan päälle tutustumaan viineihin ja samppanjataloihin. Olimme lukeneet Essi Avellanin kirjat tarkkaan ja kyselleet tuttavilta matkakokemuksia, mutta jostain syystä aina päätyneet jonnekin muualle eli yleensä Sisiliaan. Nyt koittaisi viimein se päivä, että lähtisimme samppanjan alkulähteille. Matkakohteiksi valitsimme Reimsin, joka on alueen suurin kaupunki ja monien legendaaristen samppanjatalojen koti sekä Epernayn, jota pienestä koostaan huolimatta kutsutaan samppanjan pääkaupungiksi. Reims Koska matkan nimenomainen tarkoitus oli juoda samppanjaa, oli itsestään selvää, että auton vuokraus olisi huono idea. Onneksi Reimsiin pääse...

En tiedä, miten olen voinut elää näin vanhaksi törmäämättä aiemmin kevätrisottoon. Nytkin kohtaamisemme oli onnekas sattuma, mistä minun on kiittäminen kirjallisuuspiiriämme. Olin luvannut emännöidä tapaamisen ja valmistaa lounasta, joka sopisi niin kasvissyöjille kuin gluteenia karttaville. Halusin ehdottomasti tehdä jotain keväistä ruokaa ja selailin luottosivustoani Giallo Zafferanoa ideoiden toivossa. Risotto primavera eli kevätrisotto kuulosti juuri täydellisen keväiseltä ja sitä se olikin! Risotto oli suuri menestys kirjallisuuspiirimme keskuudessa ja siitä tuli välittömästi myös yksi minun suosikkirisotoistani. Misaamisen eli vihannesten alkuvalmistelut voi hoitaa etukäteen, jolloin itse risoton teossa menee suunnilleen vain riisin kypsymiseen tarvittava aika. Tämä on kätevää etenkin silloin, jos on vieraita. Oma reseptini noudattaa melko tarkasti Giallo Zafferanon reseptiä sillä erotuksella, että olen jättänyt 'munkinparran' eli agrettin pois, koska sitä ei S...

Tonnikalasalaatti on varsin helppo ateriavalinta painonpudottajalle. Vihanneksia voi 5:2-ruokavalion paastopäivänäkin rouskuttaa kyllästymiseen asti, niin energiaköyhiä ne ovat ja tonnikala on helppo ja  varsin vähäkalorinen  proteiininlähde. Tonnikalaa ostaessa kannattaa tarkistaa, että se on pyydetty kestävistä kannoista. Monessa paikassa tonnikalakannat ovat huvenneet jo huolestuttavasti.  Kevyimmänkin salaatin hyödyt on helppo romuttaa yhdellä ranteenheilautuksella. Salaatinkastikkeet kun voivat olla melkoisia kaloripommeja.  En muista, mistä löysin tämän tonnikalasalaatin nerokkaan kastikkeen, joka tuo makua ja mehukkuutta salaattiin, mutta on todella kevyt. Oma keksimäni se ei ole, mutta pistän reseptin jakoon muidenkin iloksi. Tarhapavut tuovat osaltaan ruokaisuutta salaattiin ja niitä alkaa taas talvikauden jälkeen saada kaupasta sopuhintaan. Papujen käsittely on helppoa ja tuoreiden papujen maku ja koostumus niin paljon parempi kuin pakaste...

Iih, nokkonen, tuo ihana vihulainen! Ihanan makuinen ja superterveellinen kasvi on kevään ensimmäisiä tuoreita vihanneksia ja lisäksi täysin ilmainen! Nokkosesta voit tehdä lettuja, muhennosta, keittoa ja mitä tahansa, mihin käyttäisit pinaattia. Nokkosen maku on pinaattia huomattavasti voimakkaampi, joten sitä riittää pienempi määrä. Tänä keväänä helle on saanut luonnon kirimään ennätysvauhtia ja pihan nokkoset ehtivät melkein kukintavaiheeseen ennen kuin saavuin saksien kanssa paikalle. Olen suosiolla jättänyt pihan varjoisimman ja savisimman nurkan nokkosen huomaan. Se kun kasvaa sielläkin, missä hienommat kasvit vain murjottavat. Oman pihan nokkosia on myös turvallista syödä, kun tietää että ne ovat taatusti puhtaita. Nokkosen lehdet kerätään ennen kukintaa, jolloin ne ovat vielä meheviä. Kannattaa leikata kasveista vain latvat ja ottaa niistä lehdet. Tyviosa jää maahan ja kasvattaa uutta satoa myöhemmin kerättäväksi. Nokkosesta on moneksi, mutta minun suosikkini ...

Kolme vuotta sitten puutarhaharrastajien keskuudessa levisi paha karhunlaukkakuume. Yhtäkkiä kaikkien oli pakko saada kasvimaalleen karhunlaukkaa . Jos sitä oli myynnissä jossain, se ostettiin loppuun hujauksessa ja epärehellisimmät jopa varastivat sitä taimimyyjäisistä. Onneksi minulla oli asioista hyvin perillä oleva ystävä, joka vinkkasi minut karhunlaukka-apajille. Niinpä minulla on nyt paljon pieniä, sieviä karhunlaukan alkuja pitkin pihaa. Ei oikeastaan ole ihme, että karhunlaukka herätti sellaisen kiihkon. Se on ihan ensimmäisiä kasveja, joista keväällä saa satoa ja sen mieto, valkosipuliin vivahtava aromi on herkullinen. Lisäksi se on kaunis katsella: kieloa muistuttavien lehtien keskeltä nousee alkukesästä kauniin valkoinen kukinto. Sunnuntaina totesin, että aika on kypsä vuoden ensimmäiselle sadonkorjuulle, kun riittävä määrä lehtiä oli tarpeeksi isoja kerättäväksi. Gnoccheissa karhunlaukan maku pääsee hyvin esille ja kevään kunniaksi ne kannattaakin tarjolla alkuruoka...

Lasagne on hitaiden sunnuntaiden herkku. Etenkin, jos haluaa tehdä tuoreet lasagnelevyt itse. Näin parsakaudella lasagne kannattaa tietenkin tehdä tuoreesta parsasta. Kylmäsavulohi ja sitruunankuorella maustettu bechamelkastike kruunaavat makunautinnon. Resepti Neljälle hengelle 6 dl maitoa 50 gr voita + nokare paistinpannulle 25 gr vehnäjauhoja 1/2 luomusitruunan kuoren keltainen osa raastettuna 300 – 400 gr tuoreita lasagnelevyjä 500 gr vihreää parsaa 300 gr kylmäsavulohta ohuina siivuina suolaa Laita parsa kylmään veteen odottamaan. Aloita lasagnen teko bechamelkastikkeesta. Muista, että bechamelkastikkeen teossa maltti on valttia! Sulata voi miedolla lämmöllä pienessä kasarissa ja sirottele vehnäjauhot sekaan koko ajan puuhaarukalla sekoittaen. Lisää maito pienissä erissä sekoittaen voimakkaasti niin, ettei kastikkeeseen jää klimppejä. Kypsennä kastiketta hitaasti kunnes se sakenee. Vältä viimeiseen asti kiusausta nostaa lämpöä liian kovaksi, koska silloin mai...

Tämä kirjoitus koskee etupäässä vihreää parsaa. Moni asia soveltuu myös valkoiseen parsaan, mutta koska vihreä parsa on sekä helpompi valmistaa että myös edullisempaa, sovitaan että tässä puhutaan vihreästä parsasta. Violettia villiparsaa en edes ajattele nyt, koska sitä ei saa täällä ikinä (mikä onkin ihana tekosyy lähteä keväällä Etelä-Italiaan!) Talven pitkä odotus on vihdoin ohi ja parsaa alkaa ilmestyä houkuttelevina nippuina kauppojen tiskeille. Ensiksi tulevat perulaiset ja meksikolaiset parsat ja vähän myöhemmin niiden keskieurooppalaiset sisarukset. Normaalisti yritän huomioida edes jossain määrin ruokieni hiilijalanjälkeä, mutta pitkän talven jälkeen himo uuden sadon vihanneksiin on sen verran kova, että muutama puntti lattariparsaa sujahtaa koriin ihan huomaamatta ennen kuin Euroopan parsapelloilta saadaan satoa. Parsakauden alussa en jaksa liikaa hienostella vaan parsa on parhaimmillaan juuri sellaisena kuin on, mieluiten suoraan pannusta tai parilalta. Sitten kun enin ...

Kevään ensi merkkejä lienee se, kun tekee mieli kaivautua omasta talvipesästä ulos ja lähteä katsomaan, mitä mielenkiintoista voisi löytyä pääsiäismarkkinoilta. Sörnäisissä sijaitseva Teurastamon alue on kieltämättä parhaimmillaan kesällä, kun voi viettää aikaa hengailemalla alueen terasseilla, mutta aurinkoinen sää oli tänäänkin onnistunut houkutelemaan mukavasti väkeä paikalle. Aurinko helli juuri sen verran, että terassikausi tuli avatuksi ensin lasilla kuohuviiniä ja sitten Jädelinon ihanilla jäätelöillä. Jädelinon jäätelöt ovat aitoja italialaisia gelatoja, joten luonnollisesti valitsimme mahdollisimman italialaiset maut eli pistacchio ja amarena. Pistaasijäätelön pistaasit oli paahdettu täydellisesti ja jäätelössä oli paksu, nougatmainen suutuntuma. Amarenassa taas oli mukavasti sattumia ja ihana kirsikan maku. Kelvollisia pistaasijäätelöitä saa nykyään jo isommista ruokakaupoista, mutta miksi, oi miksi Suomessa kirsikkajäätelöä saa metsästää kissojen ja koirien kanssa! ...

Rakastaa - ei rakasta Rakastaa - ei rakasta. Latva-artisokan maku jakaa mielipiteitä. Lievän karvas maku ei ole kaikkien juttu, mutta minulla iskee toisinaan suoranainen himo siihen. Niinpä haksahdin päivänä eräänä ostamaan artisokkia ihan vain sen takia, että ne näyttivät niin houkuttelevilta vihannestiskillä. Vasta kun artisokat olivat kassissa, rupesin miettimään, mitä ihmettä niistä tekisin. Pelkkä kypsäksi keittäminen tai hauduttaminen tuntui tylsältä vaihtoehdolta. Hetken googlailun jälkeen löysin latva-artisokkarisoton ohjeen , joka vaikutti lupaavalta. Lisäksi minulla sattui olemaan sopivasti aurinkokuivattuja tomaatteja kaapissa. Jätin alkuperäisestä ohjeesta pois jauhetun inkiväärin (vaikka sitäkin olisi ollut kaapissa), koska minusta se oli hieman outo idea. Ensikertalaista artisokan kesyttäjää saattaa hämmentää se, että suurin osa kasvista heitetään biojätteeseen ja syötäväksi päätyy vain pieni sisus. Kun hyväksyy tämän tosiasian, nopeutuu kasvin käsittelykin, kun e...