Iloa liedellä

Keräkaali ei ole kovin hohdokas raaka-aine, mutta varhaiskaalissa on juhlan tuntua. Se on parsan ohella ensimmäisiä uuden sadon herkkuja ja lupaus tulevista kesän antimista. Sen maku on mieto ja lehdet mehukkaita ja pehmeitä. Ei ihme, että meillä on jo useampi kerä mennyt parempiin suihin ja suurin osa niistä pannukakuiksi paistettuina. Varhaiskaalipannukakkujen resepti pohjautuu japanilaiseen okonomiyakiin, mutta on siitä huomattavasti yksinkertaistettu versio. Okonomiyaki tarkoitaa ”paista mitä haluat” ja olen ottanut neuvosta vaarin. Tein version, joka on niin yksinkertainen, että siihen ei tarvita mitään, mitä ei tavallisesta ruokakaupasta saisi. Jos sinulla sattuu olemaan dashipulveria, niin totta kai voit lisätä sitä veteen ja saada hieman autenttisemman version. Pääosassa on kuitenkin ihana, tuore varhaiskaali ja on jokaisen oma valinta, kuinka yksinkertaisen tai monimutkaisen pannaristaan haluaa. Jos haluat tutustua alkuperäiseen Kansai- eli Osaka-tyylin okonomiyakiin, Chop...

Vietimme sukulaiseni 85-vuotissyntymäpäiviä viime viikonloppuna ravintola Annan kartanossa ja muistin taas, kuinka onnekasta on asua niin kivan ravintolan lähellä. Annan kartanon ravintola kuvassa keskellä. Vasemmalla puolella on sistustusliike Country White ja oikealla, päärakennuksessa taidekoulu Alfa. Harvalla suomalaisella ravintolalla on yhtä upeita puitteita kuin Annan kartanolla, sillä ravintola sijaitsee Tuomarinkylän kartanon entisessä tanssisalissa. Vuonna 1790 valmistunutta kustavilaistyylistä kartanoa ympäröi kartanon puisto ikivanhoine lehtipuineen, Vantaanjoelle viettävät pellot sekä ratsastuskoulujen rakennukset hevoslaitumineen. Vaikka moderni kaupunki on aivan vieressä, voi kartanon pihapiirissä nauttia menneen ajan tunnelmasta. Kartanon vanhassa tanssisalissa on harjoitettu kahvila- ja ravintolatoimintaa vuosikymmenien ajan.  Mieheni muistaa lapsuudestaan hiihtoretkillä nautitut kaakaot silloisessa kahvilassa. Yhteistä historiaamme ovat taas pyörä...

Oscar Wildea lainatakseni pystyn vastustamaan kaikkea paitsi kiusausta. Niinpä huomasin päivänä eräänä ostaneeni kaupasta burratan vain koska niitä oli tiskissä. Burrata on alunperin apulialainen juusto ja se on eräänlainen mozzarellan de luxe -versio. Burrata valmistetaan muotoilemalla mozzarellamassasta pussukka, joka täytetään stracciatellalla eli kermalla ja mozzarellan valmistuksessa syntyvillä juustosäikeillä ja kietaistaan kiinni. Syntistä, eikö! Ensimmäisen burratani ostin joitain vuosia sitten Ruoka- ja viinimessuilta eräältä etelä-italialaiselta tiskiltä. Juuston minulle myynyt mies kuta kuinkin vaati minua vannomaan käsi sydämellä, että syön juuston vielä samana päivänä tai viimeistään seuraavana, jotta sen maku ei kärsisi. Burratan säilyvyys on nimittäin hyvin lyhyt, vain joitain päiviä. Sen vuoksi sen saatavuuskin on hyvin satunnaista. Helsingissä burrataa saa toisinaan ainakin La Tartufatasta , Lentävästä lehmästä ja Mustasta Pekasta . Burrata syöd...

Oman, täysin epätieteellisen havainnointini perusteella kesäkurpitsa on parhaimmillaan silloin, kun se on vaaksan mittainen. Pienikätisenä minun vaaksani on 18 cm (mittasin juuri). Kokeilepa huviksesi löytää kaupasta sen kokoisia kesäkurpitsoita. Eipä löydy. Tämäkin asia pitää siis hoitaa itse. Tänä kesänä kesäkurpitsa on puskenut satoa melkein silmissä ja olen voinut lähes päivittäin kerätä pihalta pieniä, napakoita kesäkurpitsoita, jotka maistuvat aivan erilaiselta kuin ylikasvaneet ja vetiset serkkunsa. Jos siis saat käsiisi mahdollisimman pieniä kesäkurpitsoita, tee tämä nopea ja kesäinen pasta, jonka kruunaavat tuoreet herneet. Sopivan kokoisia kesäkurpitsoita kannattaa kysellä vaikkapa kasvimaan omistavalta tuttavalta. Olen aivan varma, että tänä kesänä hän on hyvin anteliaalla päällä! Resepti 180 gr lyhyttä kuivapastaa (esim. fusilli tai penne) 20 gr voita 250 gr kesäkurpitsaa (2 pientä) 0,5 tl suolaa 1 valkosipulinkynsi 50 gr herneitä 180 gr katkaravunpyrs...

Jäätee on paras juoma helteellä ja tämä jäätee on niin helppo, että sen jaksaa tehdä, vaikkei mitään muuta jaksaisikaan.  Sanotaan, että hibiscus muun muassa auttaisi kohonneeseen verenpaineeseen. Mene ja tiedä, mutta yksinomaan juoman upean värin ihailu vähentää stressiä ja raikkaan kirpsakka maku helpottaa oloa päivän kuumimpina hetkinä. Hibiscuksesta uutetut juomat ovat suosittuja muun muassa Iranissa, Intiassa ja Karibian alueella eli jokin jäähdyttävä taika siinä on. Kuivattua hibiscusta saa Suomesta ainakin terveyskaupoista. Itse sain omani Viron tuliaisina ihanalta sisareltani. Resepti 1 l vettä 1 dl kuivattua hibiscusta 0,5 dl sokeria 1 luomusitruuna jäitä Kiehauta 5 dl vettä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja lisää veteen hibiscuksen terälehdet ja sokeri. Anna hautua 10 minuuttia.  Sekoittele juomaa, kunnes sokeri on täysin sulanut siihen. Lisää 5 dl jääkylmää vettä. Siivilöi juoma korkilliseen pulloon tai kannuun ja anna...

Paastopäivä ja ulkolämpötila huitelee lähellä 30 astetta jo yhdeltätoista. Tänään ei todellakaan ollut vaikeaa päättää, mitä söisi lounaaksi! Gazpacho on Andalusian viileä lahja maailmalle. Alkuperäinen gazpacho oli aika eri juttu kuin nykypäivänä tarjottavat gazpachot. Yhteistä niille on kuitenkin kuivahtanut leipä, valkosipuli, oliiviöljy, suola ja viinietikka sekä tietysti tarjoilulämpötila. Leivän rooli gazpachossa on sakeuttaa keitto ja antaa sille ruokaisuutta. Toisaalta se tekee keitosta ikävän näköistä mössöä. Helpointa mielestäni onkin tarjoilla leipä keiton ohessa pieninä krutonkeina. Silloin keitto on paitsi kaunis, myös gluteeniton ja halukkaat voivat suurustaa oman annoksensa mieleisekseen. Toinen asia, jonka jätän omasta versiostani pois, on sipuli. Raaka sipuli saa minut röyhtäilemään loppupäivän, ei kiva. Jos haluat keittoon sipulia, kannattaa se hienontaa juuri ennen ruokalua ja tarjoilla erillisestä kiposta. Ilman vaikutus muuttaa sipulin maun epämiellyttäväks...

Pyrähdimme loman alkajaisiksi Köpikseen. Mielikuvani tanskalaisesta gastronomiasta olivat ennen matkaa hyvin kahtalaiset: Kööpenhamina on pohjoismaisista kaupungeista saanut nauttia eniten Michelinin tähtisateesta, mutta toisaalta mielikuvani perinteisestä tanskalaisesta ruuasta oli sikaa ja silliä. Porsas ei koskaan ole kuulunut suosikkeihini, joten pelasin varman päälle ja varasin ennen lähtöä pöydän parista hyvät arvostelut saaneesta kalaravintolasta. Fishmarket Ensimmäisenä iltana söimme Fishmarketissa , joka sijaitsee Kongens Nytorvin välittömässä läheisyydessä. Paikka on melko pieni ja viihtyisä, seinien kaakelit toivat mieleen kauppahallin ja valaisimien varjostimet muistuttivat kampasimpukoita. Varsin tunnelmallinen paikka siis. Sijainti ja kaupungin yleinen hintataso huomioon ottaen Fishmarket on varsin kohtuuhintainen. Kolmen ruokalajin menu maksoi 345 kruunua eli noin 46 euroa ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Alkuruokana oli kampasimpukkatartar henkäyks...

Muistan elävästi ensi kosketukseni tähän ruokalajiin. Olimme Frascatissa hotelli Villa Tuscolanassa , satoja vuosia vanhassa linnassa. Hotellin sijainti on mitä upein: se sijaitsee Roomaa ympyröivillä kukkuloilla ja iltaisin jalkojemme juuressa, puutarhan alapuolella loistivat Rooman valot. Frascati on roomalaisten suosima viikonlopun viettopaikka, mutta toukokuun alussa oli vielä hiljaista. Hotelli olikin jotakuinkin tyhjillään ja joinain iltoina saimme illallistaa lähes yksin. Valkoiseen smokkitakkiin pukeutuneen, Harrison Fordin näköisen tarjoilijan tarjoilema illallinen suuressa ja kauniissa, mutta tyhjässä ruokasalissa oli varsin eksklusiivinen kokemus. Eräänä iltana alkuruokavaihtoehtona oli pasta alla checca. Luin menun kerran, toisen ja kolmannenkin, koska ruuan nimi oli varsin ällistyttävä. Jos italian tuhmien sanojen valikoima ei ole ihan hallussasi, voin kertoa, että checca on vulgaari nimitys homoseksuaalille miehelle. Mutta siinä se seisoa pönötti, laziolaisen l...

Sain oivan tilaisuuden pitää juhannuksen kenraaliharjoituksen, kun kirjallisuuspiirimme jäsenet kokoontuivat meille viikonloppuna syömään (puhuimme toki kirjoistakin). Sunnuntain sää helli meitä, joten oli itsestään selvää, että syömme ulkona. Vaikkei nyt ihan kenttäolosuhteissa oltu, ruokien tuli olla haarukalla syötäviä eivätkä ne saaneet pahastua parin tunnin auringossa olosta. Jotta kaikki vieraat saisivat nauttia ruuista yhtälailla, gluteenittomuus ja vegaanisuus oli myös otettava huomioon. Hetken pohdinnan jälkeen totesin, että paras vaihtoehto ovat varhaisvihanneksista tehdyt salaatit! Vihannestiskeillä on jo uuden sadon perunaa, porkkanaa, punajuuria, sipulia ja mansikoita. Ei tarvitse olla edes kauhean vege innostuakseen alkukesän tarjonnasta. Vasemmassa alanurkassa munakoiso-halloumikääröt, niiden yläpuolella grillattua kesäkurpitsaa, paahdettuja kikherneitä, keskellä punajuuri-cashewsalaattia, sen oikealla puolella parsa-perunasalaattia ja edessä kvinoatabbouleh. ...

Tonnikalasalaatti on varsin helppo ateriavalinta painonpudottajalle. Vihanneksia voi 5:2-ruokavalion paastopäivänäkin rouskuttaa kyllästymiseen asti, niin energiaköyhiä ne ovat ja tonnikala on helppo ja  varsin vähäkalorinen  proteiininlähde. Tonnikalaa ostaessa kannattaa tarkistaa, että se on pyydetty kestävistä kannoista. Monessa paikassa tonnikalakannat ovat huvenneet jo huolestuttavasti.  Kevyimmänkin salaatin hyödyt on helppo romuttaa yhdellä ranteenheilautuksella. Salaatinkastikkeet kun voivat olla melkoisia kaloripommeja.  En muista, mistä löysin tämän tonnikalasalaatin nerokkaan kastikkeen, joka tuo makua ja mehukkuutta salaattiin, mutta on todella kevyt. Oma keksimäni se ei ole, mutta pistän reseptin jakoon muidenkin iloksi. Tarhapavut tuovat osaltaan ruokaisuutta salaattiin ja niitä alkaa taas talvikauden jälkeen saada kaupasta sopuhintaan. Papujen käsittely on helppoa ja tuoreiden papujen maku ja koostumus niin paljon parempi kuin pakaste...

Muistin taas, miten tajuttoman hyvä kastike chimichurri on, kun viikonloppuna sitä oli tarjolla ystäviemme tupaantulijaisissa. Yksinkertainen valmistaa, mutta täynnä makua ja sopii kuin nenä päähän grillatulle lihalle ja kasviksille. Kastikekateushan vierailusta seurasi. Olin kyllä varannut meillekin grillattavaa sunnuntaiksi, mutta pihan persiljapuska oli vielä sen verran vaatimattoman kokoinen, ettei siitä olisi kovin kaksista chimichurria taikonut. Mutta niin kuin vanha sanonta sanoo, tarve on keksintöjen äiti. Nokkoschimichurria flanksteakin päällä seuranaan grillattua kesäkurpitsaa ja munakoisoa sekä revittyä mozzarellaa ja tomaattikuutioita. Kaikkia pihan nokkosia emme vielä ole syöneet  nokkoskrepeissä  vaan puskasta riitti hyvin vielä tähän kokeiluun. Ja ehkä vielä pariin muuhunkin. Tässä reseptissä nokkosta ei kypsennetä lainkaan, joten kannattaa valita keruupaikka huolella ja huuhdella lehdet hyvin ennen käyttöä. Kannattaa myös olla hieman nirso ja va...

Iih, nokkonen, tuo ihana vihulainen! Ihanan makuinen ja superterveellinen kasvi on kevään ensimmäisiä tuoreita vihanneksia ja lisäksi täysin ilmainen! Nokkosesta voit tehdä lettuja, muhennosta, keittoa ja mitä tahansa, mihin käyttäisit pinaattia. Nokkosen maku on pinaattia huomattavasti voimakkaampi, joten sitä riittää pienempi määrä. Tänä keväänä helle on saanut luonnon kirimään ennätysvauhtia ja pihan nokkoset ehtivät melkein kukintavaiheeseen ennen kuin saavuin saksien kanssa paikalle. Olen suosiolla jättänyt pihan varjoisimman ja savisimman nurkan nokkosen huomaan. Se kun kasvaa sielläkin, missä hienommat kasvit vain murjottavat. Oman pihan nokkosia on myös turvallista syödä, kun tietää että ne ovat taatusti puhtaita. Nokkosen lehdet kerätään ennen kukintaa, jolloin ne ovat vielä meheviä. Kannattaa leikata kasveista vain latvat ja ottaa niistä lehdet. Tyviosa jää maahan ja kasvattaa uutta satoa myöhemmin kerättäväksi. Nokkosesta on moneksi, mutta minun suosikkini ...

Alkupala, lisuke pääruualle tai piknik-eväs. Tämä resepti taipuu moneksi. Kääryleet ovat parhaimmillaan hieman jäähtyneinä tai huoneenlämpöisinä, joten ne eivät millään muotoa pahastu pienestä odottelusta. Viime viikonloppuna kirjallisuuspiirimme tapasi piknikin merkeissä auringon helliessä Helsinkiä. Osa porukasta on kasvissyöjiä ja osa gluteenille yliherkkiä, joten piknik-tarjottavan piti soveltua kaikille. Lisäksi sen piti olla jotain, joka ei mene heti pilalle auringossa. Olipa inspiraation syynä sitten äskeinen matkamme Sisiliaan tai vain munakoisojen taivaallinen maku, perusraaka-aineeksi valikoitui munakoiso, joka tähän aikaan vuodesta on sekä hyvää että edullista. Reseptin lähtökohtana on klassikkoresepti involtini di melanzane, mutta tällä kertaa halusin tehdä kääryleet halloumijuustosta. Se oli sopivasti tarjouksessa lähikaupassa ja juuston napakka koostumus teki kääryleistä helposti syötäviä myös kenttäolosuhteissa. Hämmästyin itsekin, miten näin yksinkertaisesta...