Iloa liedellä

Norjalainen lohifile ei ehkä ole maailman hohdokkain raaka-aine, mutta täytyy myöntää, että se on arki-iltana varsin nopea ja kätevä valmistaa. Uutta twistiä loheen saa viemällä sen, vaikka vain kuvainnollisesti, matkalle Sisiliaan.  Pistaasien kuningatar on Bronten pistaasipähkinä, joka on myös yksi Sisilian kuuluisimmista vientituotteista. Bronte on pieni kaupunki Etnan länsirinteellä, mutta kun tietää, kuinka valtavast ympäri maailmaa myydään Bronte IGP -merkinnällä varustettuja pistaaseja ja pistaasituotteita, täytyy olla niin, että kaupungilla on jokin normaalimaailman rajoja uhmaava ulottuvuus. Tähän reseptiin kelpaavat toki missä tahansa kasvaneet pistaasit, kunhan niitä ei ole paahdettu ja suolattu.  500 gr lohifilettä 50 gr kuorittuja pistaasipähkinöitä 20 gr korppujauhoja 1 rkl oliiviöljyä suolaa, pippuria öljyä paistovuokaan Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Hienonna pistaasipähkinät monitoimikoneessa, blenderissä tai vastaavassa yhtä hienoksi kuin korppujauhot....

Pitkästä aikaa näin kaupan kalatiskillä kokonaisia silakoita ja päivän ruokasuunnitelmat muuttuivat siinä silmänräpäyksessä. Mieleni oli tehnyt jo jonkin aikaa sisililaista perinneruokaa sarde a beccaficoa ja nyt siihen tarjoutui tilaisuus, tosin silakoista tehtynä, mutta kuitenkin. Ruokalajin nimi tarkoittaa suunnilleen sardiineja lehtokertun tapaan ja viittaa Sisilian entisaikojen ylimystön mieltymykseen syödä pikkulintuja suurena herkkuna. Tapa, joka sai muun muassa Zachris Topeliuksen, suuren eläinten ystävän, pois tolaltaan. Ja ihan kamaltahan se tuntuukin, että meidän lyhyen suvemme sulostuttajat päätyvät muuttomatkallaan herkkusuiden patoihin. Köyhällä kansalla ei moisiin kommervenkkeihin ollut varaa, mutta perheenemäntien kekseliäisyydellä vaatimattomasta sardiinista jalostettiin tämä herkullinen kopio herrojen herkusta. Jos silakoiden perkaaminen ei ole suosikkipuuhaasi, voit tietenkin tehdä silakkakääröt myös valmiiksi peratuista fileistä. Sillä tavalla tehtäessä hukat...

Tukkutorin kalakauppa kutsuu itseään eurooppalaiseksi kalakaupaksi stadin sydämessä. Siitä, onko Tukkutori Stadin sydäntä voidaan olla monta mieltä, mutta olin muutaman kerran aiemmin käynyt siellä kalaostoksilla ja vaikuttunut sekä heidän osaamisestaan että tuotteidensa laadusta. Hinnat eivät tietenkään ole kaupungin edullisimmat, mutta laadusta kannattaa maksaa. En esimerkiksi ole koskaan saanut yhtä kauniisti käsiteltyjä ja tuoreita kuhafileitä kuin sieltä. Odotukset olivat siis jo valmiiksi korkealla, kun ehdotin ystävilleni tapaamista Tukkutorin kalan brunssilla. Liike tarjoilee brunssia lauantaisin klo 11-16 ja varasin pöydän meille heti yhdeltätoista. Asiakaspaikkoja ei ole kovin monta ja siksi he suosittelevatkin pöytävarauksen tekoa brunssille. Me olimme kuitenkin ainoat aikaisin saapujat, muita brunssille tulijoita alkoi saapua paikalle tunnin-puolentoista päästä ja lopulta tupa olikin aivan täysi. Itse asiassa saavuimme paikalle pikkuisen etuajassa, mutta brun...

HS:n eilen ilmestynyt Kuukausiliite antoi kimmokkeen kirjoittaa silakka-aiheinen postaus, jotta edes muutama ihminen innostuisi syömään silakkaa. Silakansyöntimme on nykyään lähes olematonta, vain 600 gr vuodessa per nenä ja se on aivan liian vähän! Ei ole mitään järkeä rahdata tänne Norjassa kasvatettua kassilohta ja samaan aikaan kuskata herkullista villikalaa minkkien ruuaksi. Silakalla on tietysti vähän ankea maine. Ajatuskin koulun tai armeijan silakkalaatikosta saa monilla kurkun kutisemaan eikä dioksiiniuutisoinnitkaan varsinaisesti lisänneet silakan houkuttelevuutta. Niinpä silakka on syytä ajatella uusiksi ja tuunata siitä aivan uusi ruokalaji. Silakkapullat sisilialaisittain on suomalaistettu versio polpetti di sardesta. Rusinat, pinjansiemenet ja minttu antavat siinä arkiselle silakallemme uuden, eksoottisen vivahteen.  Sisiliassa sardiinipullat tarjoillaan joko haaleana alkupalana tai pääruokana. Viimeksi söimme niitä alkupalana Mondellossa trattoria Da Enzossa ...

Mieheni rakastaa ahvenia, mutta vihaa ruotoja. Melkoinen haaste kokille siis. Ahven on ehdottomasti yksi maukkaimmista kaloistamme ja myös minun suuri suosikkini. Harmi vain, että sitä on jotakuinkin mahdotonta saada perattua ruodottomaksi, etenkin kun ahvenet tuppaavat Suomen vesillä jäämään usein varsin pienikokoisiksi. Siksi tässä reseptissä ahvenet surautetaan ruodottomiksi murekepihveiksi, joten ruotokammoisinkin voi herkutella niillä ilman inhonväreitä. Ahvenpihvit perunoiden, parsakaalin ja mojo verden kanssa. Ahven on mitä parhainta lähiruokaa, lähimmillään oman laiturin nokasta. Se on Suomen yleisin kala eikä nykyinen kalastus heikennä kantojen tilaa, joten ahvenia voi  herkutella hyvällä omallatunnolla . Näihin pihveihin uppoavat sitä paitsi kaiken kokoiset ahvenet. Reseptin pohjana on perinteinen kalamurekemassa, johon vaihdoin kerman tilalle creme fraichen. Creme fraichen rasvaprosentissa ei kannata kitsastella, jotta massa pysyy kasassa pannulla. Ketsuppi sa...

Pyrähdimme loman alkajaisiksi Köpikseen. Mielikuvani tanskalaisesta gastronomiasta olivat ennen matkaa hyvin kahtalaiset: Kööpenhamina on pohjoismaisista kaupungeista saanut nauttia eniten Michelinin tähtisateesta, mutta toisaalta mielikuvani perinteisestä tanskalaisesta ruuasta oli sikaa ja silliä. Porsas ei koskaan ole kuulunut suosikkeihini, joten pelasin varman päälle ja varasin ennen lähtöä pöydän parista hyvät arvostelut saaneesta kalaravintolasta. Fishmarket Ensimmäisenä iltana söimme Fishmarketissa , joka sijaitsee Kongens Nytorvin välittömässä läheisyydessä. Paikka on melko pieni ja viihtyisä, seinien kaakelit toivat mieleen kauppahallin ja valaisimien varjostimet muistuttivat kampasimpukoita. Varsin tunnelmallinen paikka siis. Sijainti ja kaupungin yleinen hintataso huomioon ottaen Fishmarket on varsin kohtuuhintainen. Kolmen ruokalajin menu maksoi 345 kruunua eli noin 46 euroa ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Alkuruokana oli kampasimpukkatartar henkäyks...

Parasta tehdä tunnustus heti alkuun. Tämä resepti on varastettu. Varkaus on totta kai synti, mutta suurempi synti olisi olla jakamatta näin herkullinen resepti! Söin tämän version tartarista palermolaisessa L'Ottava nota -ravintolassa . Ravintola sijaitsee Palermon vanhimmassa kaupunginosassa La Kalsassa, joka on kauniisti sanottuna varsin autenttinen. Ravintola sen sijaan oli lähes skandinaavisen viileästi sisustettu ja moderni, mutta ruoka kunnioitti sisilialaisia perinteitä tyylikkäällä twistillä. Suosittelen lämpimästi syömään siellä, mikäli satutte niille kulmille. Alkuperäinen tartar ei tietenkään ollut tehty graavilohesta vaan tuoreesta tonnikalasta, mutta koska tarpeeksi tuoretta tonnikalaa ei täältä yksikertaisesti saa, on parempi turvautua siihen mitä on. Man tager vad man haver, kuten Cajsa Warg sanoi. Olimme syöneet tonnikalatartaria samalla reissulla jo aiemminkin, koska Palermossa tonnikala on paikallisesti pyydettyä ja aina hyvää. Tämä versio oli kuitenki...

Tonnikalasalaatti on varsin helppo ateriavalinta painonpudottajalle. Vihanneksia voi 5:2-ruokavalion paastopäivänäkin rouskuttaa kyllästymiseen asti, niin energiaköyhiä ne ovat ja tonnikala on helppo ja  varsin vähäkalorinen  proteiininlähde. Tonnikalaa ostaessa kannattaa tarkistaa, että se on pyydetty kestävistä kannoista. Monessa paikassa tonnikalakannat ovat huvenneet jo huolestuttavasti.  Kevyimmänkin salaatin hyödyt on helppo romuttaa yhdellä ranteenheilautuksella. Salaatinkastikkeet kun voivat olla melkoisia kaloripommeja.  En muista, mistä löysin tämän tonnikalasalaatin nerokkaan kastikkeen, joka tuo makua ja mehukkuutta salaattiin, mutta on todella kevyt. Oma keksimäni se ei ole, mutta pistän reseptin jakoon muidenkin iloksi. Tarhapavut tuovat osaltaan ruokaisuutta salaattiin ja niitä alkaa taas talvikauden jälkeen saada kaupasta sopuhintaan. Papujen käsittely on helppoa ja tuoreiden papujen maku ja koostumus niin paljon parempi kuin pakaste...

Iih, nokkonen, tuo ihana vihulainen! Ihanan makuinen ja superterveellinen kasvi on kevään ensimmäisiä tuoreita vihanneksia ja lisäksi täysin ilmainen! Nokkosesta voit tehdä lettuja, muhennosta, keittoa ja mitä tahansa, mihin käyttäisit pinaattia. Nokkosen maku on pinaattia huomattavasti voimakkaampi, joten sitä riittää pienempi määrä. Tänä keväänä helle on saanut luonnon kirimään ennätysvauhtia ja pihan nokkoset ehtivät melkein kukintavaiheeseen ennen kuin saavuin saksien kanssa paikalle. Olen suosiolla jättänyt pihan varjoisimman ja savisimman nurkan nokkosen huomaan. Se kun kasvaa sielläkin, missä hienommat kasvit vain murjottavat. Oman pihan nokkosia on myös turvallista syödä, kun tietää että ne ovat taatusti puhtaita. Nokkosen lehdet kerätään ennen kukintaa, jolloin ne ovat vielä meheviä. Kannattaa leikata kasveista vain latvat ja ottaa niistä lehdet. Tyviosa jää maahan ja kasvattaa uutta satoa myöhemmin kerättäväksi. Nokkosesta on moneksi, mutta minun suosikkini ...

Eilen oli kaupassa niin hyvä tarjous tuoreista kuhafileistä, etten kerta kaikkiaan voinut kävellä ohi. Piti vain äkkiä keksiä, mitä hyvää niistä tekisi. Onneksi muistin vanhan luottoreseptini kalaa hapankaalipedillä. Ajatuksena kala yhdistettynä hapankaaliin voi kuulostaa oudolta, mutta vakuutan, että tästä tulee hyvää! Hapankaali hautuu ranskankerman seurassa varsin kiltiksi kaveriksi ja kostea peti pitää kalan mehukkaana. Alkuperäisen reseptin löysin Risto ja Ritva Lehmusoksan keittokirjasta Venäjän keittiö (Gummerus 1995), jossa on monta muutakin takuumaukasta reseptiä. Vuosien kuluessa olen tosin oikonut reseptiä yksinkertaisemmaksi, jotta se on nopea valmistaa arki-iltanakin. Kuha, kampela ja ahven sopivat kaikki tähän ruokaan erinomaisesti eikä fileiden tarvitse olla kovin suuria tai näyttäviä, koska ne jäävät kuorrutteen alle. Juustoraasteeksi voi raastaa mitä tahansa jääkaapista löytyvää maukasta juustoa. Tämä on niitä reseptejä, joihin voi hyvin hyödyntää jääkaappiin uno...

Pakettien avaaminen on ihanaa eikö vain? Paketeissa on aina jotain salaperäistä. Niinpä ruokakin on astetta kiinnostavampaa silloin, kun se tavalla tai toisella tuodaan yllätyksellisesti tarjolle tai kun tarjoilija paljastaa lautasella lepäilevän annoksen kuvun alta näyttävällä kädenheilautuksella. Paperikalassa yhdistyvät paketin avaamisen jännitys valmistustavan mukanaan tuomaan maukkauteen. Kun kala ja vihannekset kypsyvät paperikäärön sisällä, kaikki ihanat aromit vain odottavat paketissa sitä hetkeä, kun se avataan. Arkiseen iltaan pakettien avaaminen tuo ripauksen juhlan tuntua ja paperikala on mukava vierastarjottavakin valmistustapansa vuoksi. Jos vihannekset pilkkoo ja kypsentää etukäteen, ei emännällä tai isännällä kulu keittiössä yhtä hujausta pidempään, kun uuni hoitaa valmistuksen. Resepti Tällä kertaa reseptin määrät ovat yhtä ruokailijaa kohti. Paketteja tehdään yhtä monta kuin on ruokailijoita. 150 gr vaaleaa kalafilettä. Siivu isosta kuhasta tai pala tu...

Kerroin jo aiemmin sitruunaisen linssikeiton reseptin yhteydessä, että tasapainotan rakkauttani hyvään ruokaan 5:2-dieetin avulla. Kahdesti viikossa olisi siis keksittävä jotain kevyttä, mutta hyvää ruokaa. Ei aina ihan helppo homma. Tänään pälkähti onneksi päähäni, että venäläinen kalaseljanka on juuri tällainen ruoka - ainakin kunnes sen päälle lätkäistään kelpo lusikallinen smetanaa. Kalan, tomaatin ja etikan kolmiyhteys saa keiton maistumaan ihan oikealta ruualta, vaikka kaloreita onkin naurettavan vähän. Seljankareseptejä on varmaan yhtä monia kuin venäläisiä babushkoja enkä yritä edes väittää, että tämä olisi millään lailla autenttinen resepti. Tässä mennään puhtaasti kevein perustein. Resepti Kahdelle, noin 150 kcal/nenä 6-7 dl vettä 1 keskikokoinen sipuli 1 keskikokoinen porkkana 1 laakerinlehti 1 rkl tomaattipyrettä 1 rkl kala- tai hummerifondia 1 rkl kapriksia (mieluiten suolaan säilöttyjä) 1 suolakurkku 1 rkl väkiviinaetikkaa 250 gr kuhafilettä pieni nip...