Iloa liedellä

Oma metsästysharrastukseni rajoittuu kaupan lihatiskillä saalistamiseen ja onkin hienoa, että nykyään tuoretta riistaa tuntuu olevan syksyisin tarjolla paremmin kuin ennen. Toisinaan onni potkaisee lahjaksi saadun riistan muodossa. Muhkea kimpale hirven tai muun sarvipään paistia on harvinaista, mutta mieluisaa herkkua. Yleensä tällainen lahja on käytännön syistä tukevasti umpijäässä eikä kohmeisesta paketista voi muutenkaan päätellä paljoa lihan laadusta. Lahjan antajallakaan ei välttämättä ole juuri muuta muistikuvaa kuin se, mistä eläimestä on kyse. Näissä tilanteissa paras tapa valmistaa lihakimpale herkulliseksi ateriaksi on tehdä siitä routapaistia. Routapaisti on erinomainen tapa valmistaa vähärasvaista riistaa, koska lopputulos on aina murea ja mehukas. Aikaa se tietysti vaatii, mutta koska routapaisti ei todellakaan ole mitään minuuttipeliä, voi paistin kaikessa rauhassa jättää uuniin kypsymään yön yli, laittaa kellon soimaan aamulla, tarkistaa tilanne ja jatkaa sitten ...

Kaurapuuro on ruoka, josta jokaisella suomalaisella on mielipide. Osa ei voi aloittaa päiväänsä ilman lautasellista lempeyttä, osa on vielä aikuisenkin vahvasti traumatisoitunut lapsuutensa pakkoliisteristä. Omasta mielestäni kaurapuuro on aina ollut "ihan hyvää", kunnes siskoni vinkkasi uudesta netin ruokatrendistä eli kaurapuuron uunissa kypsytetystä luksusversiosta. Voi taivas, miten hyvää se on! Uunikaurapuuro on paitsi hyvää, se myös pitää nälän poissa kauemmin kuin perinteinen versio. Uunikaurapuuro maistuu hyvältä uudelleen lämmitettynäkin eli sitä voi tehdä ison satsin kerralla ja lämmittää tarvittaessa aamiaiseksi tai välipalaksi. Jos sinulla on pakkanen täynnä marjoja, voit laittaa marjat suoraan jäisinä sekaan ja nauttia superfoodisi tällä tavoin. Uunikaurapuurosta on tullut meidän viikonloppuaamujemme vakioruoka. Kun sitä on muutaman kerran tehnyt, ainekset on todella nopea sekoittaa yhteen ja lykätä uuniin. Puuro kypsyy pesulla käynnin aikana ja saa jää...

Vietimme sukulaiseni 85-vuotissyntymäpäiviä viime viikonloppuna ravintola Annan kartanossa ja muistin taas, kuinka onnekasta on asua niin kivan ravintolan lähellä. Annan kartanon ravintola kuvassa keskellä. Vasemmalla puolella on sistustusliike Country White ja oikealla, päärakennuksessa taidekoulu Alfa. Harvalla suomalaisella ravintolalla on yhtä upeita puitteita kuin Annan kartanolla, sillä ravintola sijaitsee Tuomarinkylän kartanon entisessä tanssisalissa. Vuonna 1790 valmistunutta kustavilaistyylistä kartanoa ympäröi kartanon puisto ikivanhoine lehtipuineen, Vantaanjoelle viettävät pellot sekä ratsastuskoulujen rakennukset hevoslaitumineen. Vaikka moderni kaupunki on aivan vieressä, voi kartanon pihapiirissä nauttia menneen ajan tunnelmasta. Kartanon vanhassa tanssisalissa on harjoitettu kahvila- ja ravintolatoimintaa vuosikymmenien ajan.  Mieheni muistaa lapsuudestaan hiihtoretkillä nautitut kaakaot silloisessa kahvilassa. Yhteistä historiaamme ovat taas pyörä...

Ihastukseni italialaiseen keittiöön on ollut sen verran pikäaikaista ja vahvaa, että ranskalainen keittiö on jäänyt tuntemattomammaksi. Olen toki syönyt Helsingin ranskalaisissa ravintoloissa mielihyvin, mutta omaan keittiöön ranskalaiset reseptit eivät vain ole kantautuneet. Niinpä viisi päivää Champagnessa olivat mitä mainioin tilaisuus tutustua paitsi samppanjaan, myös ranskalaisen keittiön maailmaan. Jos miettii, mitä päällimmäisenä jäi matkan ravintoloista mieleen, niin se, että ruoka oli varsin tuhtia ja lihapitoista. Pääruuan kylkeen tuli yleensä varmuuden vuoksi vielä pari-kolme perunaa, ettei vain jäisi nälkä ja kasvissyöjille oli yleensä vain yksi, tylsähkön kuuloinen annos listalla. Positiivista lihaisessa perinteessä on se, että tarjolla oli kaikkea muutakin kuin pihviä. Listan kallein annos saattoi olla kateenkorva ja muutenkin sisäelimet ja muut Suomessa hyljeksityt osat eläimestä, kuten porsaan sorkat ja vasikan pää, olivat ruokalistojen vakiovalikoimaa. Ranskassa ei s...

Olin alkuvuodesta jo hyvää vauhtia suunnittelemassa kevätreissua Apuliaan, kun sohvannurkasta kuului varovainen kommentti "Oikeastaan haluaisin mennä tänä keväänä Champagneen". Hetkellisen tyrmistyksen jälkeen totesin, että ei pöllömpi idea. Samppanja on meidän molempien suosikkijuoma ja olimme puhuneet jo pitkään, että pitäisi päästä paikan päälle tutustumaan viineihin ja samppanjataloihin. Olimme lukeneet Essi Avellanin kirjat tarkkaan ja kyselleet tuttavilta matkakokemuksia, mutta jostain syystä aina päätyneet jonnekin muualle eli yleensä Sisiliaan. Nyt koittaisi viimein se päivä, että lähtisimme samppanjan alkulähteille. Matkakohteiksi valitsimme Reimsin, joka on alueen suurin kaupunki ja monien legendaaristen samppanjatalojen koti sekä Epernayn, jota pienestä koostaan huolimatta kutsutaan samppanjan pääkaupungiksi. Reims Koska matkan nimenomainen tarkoitus oli juoda samppanjaa, oli itsestään selvää, että auton vuokraus olisi huono idea. Onneksi Reimsiin pääse...

En tiedä, miten olen voinut elää näin vanhaksi törmäämättä aiemmin kevätrisottoon. Nytkin kohtaamisemme oli onnekas sattuma, mistä minun on kiittäminen kirjallisuuspiiriämme. Olin luvannut emännöidä tapaamisen ja valmistaa lounasta, joka sopisi niin kasvissyöjille kuin gluteenia karttaville. Halusin ehdottomasti tehdä jotain keväistä ruokaa ja selailin luottosivustoani Giallo Zafferanoa ideoiden toivossa. Risotto primavera eli kevätrisotto kuulosti juuri täydellisen keväiseltä ja sitä se olikin! Risotto oli suuri menestys kirjallisuuspiirimme keskuudessa ja siitä tuli välittömästi myös yksi minun suosikkirisotoistani. Misaamisen eli vihannesten alkuvalmistelut voi hoitaa etukäteen, jolloin itse risoton teossa menee suunnilleen vain riisin kypsymiseen tarvittava aika. Tämä on kätevää etenkin silloin, jos on vieraita. Oma reseptini noudattaa melko tarkasti Giallo Zafferanon reseptiä sillä erotuksella, että olen jättänyt 'munkinparran' eli agrettin pois, koska sitä ei S...

Kevätperinteisiini kuuluu käydä Messukeskuksen Kevätmessuilla fiilistelemässä tulevaa kasvukautta. Tänä vuonna tällaiselle pienen pihan puutarhaturaajalle oli aika vähän tarjontaa, vaikka muutama syötäviä kukkia lupaileva siemenpussi tarttuikin mukaan. Messujen paras löytö oli kuitenkin lähiruokaosastolla tuotteitaan markkinoivan Koivunalhon luomutilan ständi, jossa he esittelivät viljelemäänsä makealupiinia. Kuva: Ghislain118 http://www.fleurs-des-montagnes.net [ CC BY-SA 3.0 ] Sattuma oli täydellinen, sillä olin jo jonkin aikaa etsiskellyt tietoa syötävistä lupiinilajikkeista. Tarkoitukseni on tänä vuonna kokeilla erilaisten syötävien kukkien kasvatusta ja lupiini oli hankintalistallani myös maanparannusominaisuuksiensa vuoksi. Syötävien eli makealupiinien siemenet vain tuntuvat olevan kiven alla. Niinpä törmääminen suomalaiseen luomukasvattajaan oli oikea onnenpotku. Kukat jäänevät edelleenkin haaveeksi, mutta nyt minulla on ainakin lupiinia lautaselle laitettavaksi. M...