Pieni pala Piemontea Tehtaankadulla
Tehtaankatu on viime vuosien aikana muuttunut kiinnostavaksi ravintolakaduksi, kun sinne on tullut monia persoonallisia oman rahan paikkoja. Kadun telakan puoleisesta päästä löytyvät BasBas, Sandro, Fabrik jne. Uusin tulokas on kadun alkupäähän, Tehtaankatu 13:een avannut La Bottega 13, jonka omistajilla on jo pitkään ollut showroom/kauppa La Tartufata Eiran sairaalaa vastapäätä.
La Bottega 13 on ravintolan ja herkkuliikkeen yhdistelmä, jonka kylmäkaappi saa ruokafanin kuolaamaan hallitsemattomasti. Päivisin paikka palvelee lounasruokailijoita ja iltaisin sinne kannattaa pysähtyä viinilasilliselle tai hakea leikkeleitä ja juustoja kotiin viemisiksi.
Tänä viikonloppuna pieni pala Piemonten maakuntaa laskeutui Etelä-Helsinkiin, kun Montaribaldin viinitila ja La Bottega 13:n väki yhdistivät osaamisensa meidän iloksemme. Tarjolla oli Montaribaldi Magnum dinner eli magnumpulloissa kypsyneitä tilan viinejä varten luotu viiden ruokalajin menu. Menun toteutuksesta vastasi La Bottega 13:n keittiövelho Simone.
Alkupalana meille tuotiin silmiemme edessä höylättyä ilmakuivattua kinkkua sekä farinataa eli ohutta kikhernepannukakkua. Ensimmäisenä varsinaisena ruokana oli vitello tonnato, mutta ei ihan tavallisena versiona vaan tällä kertaa annos oli käännetty "ylösalaisin" eli tonnikalasta, kapriksista ja majoneesista oli tehty tiivis tahna, joka oli koottu muotilla lautaselle. Sen päälle oli aseteltu ruusukkeeksi muutama siivu taivaallisen mehukasta, ohuen ohueksi leikattua roosan väriseksi jätettyä vasikanpaistia. Ruokien seurana nautittiin Montaribaldin Taliano Giuseppe -kuohuviiniä, puhdaspiirteistä, raikasta chardonnay-pinot noir-sekoitusta.
Toisena alkuruokana meille tarjoiltiin käsintehdyt ravioli del plin eli lihatäytteisiä tuorepastaravioleja, joiden päälle oli höylätty reilulla kädellä Alban mustaa tryffeliä. Kokonaisuus oli viimeistelty sulatetulla voilla ja tuoreella rosmariinilla. Tämä jos mikä oli lohturuokaa de luxe!
Plinien kanssa tarjolla oli Montaribaldin Langhen alueen nebbiolo Gambarin. Montaribaldin kaikki viinit ovat palstaviinejä ja Gambarin tarkoittaa paikallisella murteella hyviä jalkoja, koska palstalle on melkoinen kapuaminen. Viini oli 2014 vuosikertaa, mikä nebbiololle on melko nuori ikä. Yleensä perinteiset nebbiolot alkavat olla juotavassa kunnossa vasta kymmenen vuoden iässä. Viini oli kuitenkin varsin miellyttävä tuttavuus, etenkin kun ruoka pyöristi sen tanniinisuutta.
Pääruuaksi saimme runsaalla tryffelillä maustettua perunapyrettä, yön yli uunissa haudutettua karitsanpotkaa, joka suorastaan suli suuhun sekä tuoretta latva-artisokkaa. Huolella tehdyn annoksen pariksi oli valittu yhtä tyylikäs viini: Barbaresco Palazzina vuodelta 2009. Viini oli niin täyteläinen ja samettisen pehmeä kuin kymmenisen vuotta kypsynyt nebbiolo voi olla. Juuri sellainen, jonka kanssa voisi viettää mukavia hetkiä nojatuolissa istuen takkatulen loimutessa.
Hyvä seura, herkullinen ruoka ja kaunis ympäristö vaikuttavat tietysti siihen, miten koemme maistamamme viinit. Sanoisin silti, että tämän jälkeen olen taipuvainen myöntämään, että magnumpulloissa kypsytetyt viinit maistuvat paremmilta kuin standardipulloihin pakatut sisaruksensa. Asia saattaa ehkä vaatia vielä vertailevaa jatkotutkimusta. :)
Illallisen päätti herkullinen hasselpahkinävaahto, joka oli koristeltu paahdetuilla hasselpähkinöillä. Oikeastaan olen allerginen hasselpähkinöille, mutta tällä kertaa ahneus voitti allergian ja herkuttelin koko annoksen hyvillä mielin. Pöytäseurueeni naureskeli huvittuneena aivastelulleni, mutta oli se sen väärti. Pähkinävaahdon seuraksi tarjoiltiin moscatorypäleestä tehtyä Righeÿ-viiniä, joka on moscatolle tyypillinen makea ja pirskahteleva viini. Alkoholia viinissä on vain viitisen prosenttia, joten se sopii pidemmänkin illallisen päätteeksi.
Nyt kun lainsäädäntö sallii 5,5 % vahvuisten alkoholijuomien myynnin ruokakaupoissa, olisi mahtavaa, jos kevyitä, italialaisia jälkiruokaviinejä tulisi kauppojen valikoimiin. Moscatot ja birbetit ovat kepeitä seuralaisia monille jälkiruuille.
Kevään mittaan on kuulemma luvassa muitakin mielenkiintoisia tapahtumia, joten kannattaa seurata paikkaa Facebookissa.
La Bottega 13 on ravintolan ja herkkuliikkeen yhdistelmä, jonka kylmäkaappi saa ruokafanin kuolaamaan hallitsemattomasti. Päivisin paikka palvelee lounasruokailijoita ja iltaisin sinne kannattaa pysähtyä viinilasilliselle tai hakea leikkeleitä ja juustoja kotiin viemisiksi.
Tänä viikonloppuna pieni pala Piemonten maakuntaa laskeutui Etelä-Helsinkiin, kun Montaribaldin viinitila ja La Bottega 13:n väki yhdistivät osaamisensa meidän iloksemme. Tarjolla oli Montaribaldi Magnum dinner eli magnumpulloissa kypsyneitä tilan viinejä varten luotu viiden ruokalajin menu. Menun toteutuksesta vastasi La Bottega 13:n keittiövelho Simone.
Alkupalana meille tuotiin silmiemme edessä höylättyä ilmakuivattua kinkkua sekä farinataa eli ohutta kikhernepannukakkua. Ensimmäisenä varsinaisena ruokana oli vitello tonnato, mutta ei ihan tavallisena versiona vaan tällä kertaa annos oli käännetty "ylösalaisin" eli tonnikalasta, kapriksista ja majoneesista oli tehty tiivis tahna, joka oli koottu muotilla lautaselle. Sen päälle oli aseteltu ruusukkeeksi muutama siivu taivaallisen mehukasta, ohuen ohueksi leikattua roosan väriseksi jätettyä vasikanpaistia. Ruokien seurana nautittiin Montaribaldin Taliano Giuseppe -kuohuviiniä, puhdaspiirteistä, raikasta chardonnay-pinot noir-sekoitusta. 
Toisena alkuruokana meille tarjoiltiin käsintehdyt ravioli del plin eli lihatäytteisiä tuorepastaravioleja, joiden päälle oli höylätty reilulla kädellä Alban mustaa tryffeliä. Kokonaisuus oli viimeistelty sulatetulla voilla ja tuoreella rosmariinilla. Tämä jos mikä oli lohturuokaa de luxe!Plinien kanssa tarjolla oli Montaribaldin Langhen alueen nebbiolo Gambarin. Montaribaldin kaikki viinit ovat palstaviinejä ja Gambarin tarkoittaa paikallisella murteella hyviä jalkoja, koska palstalle on melkoinen kapuaminen. Viini oli 2014 vuosikertaa, mikä nebbiololle on melko nuori ikä. Yleensä perinteiset nebbiolot alkavat olla juotavassa kunnossa vasta kymmenen vuoden iässä. Viini oli kuitenkin varsin miellyttävä tuttavuus, etenkin kun ruoka pyöristi sen tanniinisuutta.
Pääruuaksi saimme runsaalla tryffelillä maustettua perunapyrettä, yön yli uunissa haudutettua karitsanpotkaa, joka suorastaan suli suuhun sekä tuoretta latva-artisokkaa. Huolella tehdyn annoksen pariksi oli valittu yhtä tyylikäs viini: Barbaresco Palazzina vuodelta 2009. Viini oli niin täyteläinen ja samettisen pehmeä kuin kymmenisen vuotta kypsynyt nebbiolo voi olla. Juuri sellainen, jonka kanssa voisi viettää mukavia hetkiä nojatuolissa istuen takkatulen loimutessa.Hyvä seura, herkullinen ruoka ja kaunis ympäristö vaikuttavat tietysti siihen, miten koemme maistamamme viinit. Sanoisin silti, että tämän jälkeen olen taipuvainen myöntämään, että magnumpulloissa kypsytetyt viinit maistuvat paremmilta kuin standardipulloihin pakatut sisaruksensa. Asia saattaa ehkä vaatia vielä vertailevaa jatkotutkimusta. :)
Illallisen päätti herkullinen hasselpahkinävaahto, joka oli koristeltu paahdetuilla hasselpähkinöillä. Oikeastaan olen allerginen hasselpähkinöille, mutta tällä kertaa ahneus voitti allergian ja herkuttelin koko annoksen hyvillä mielin. Pöytäseurueeni naureskeli huvittuneena aivastelulleni, mutta oli se sen väärti. Pähkinävaahdon seuraksi tarjoiltiin moscatorypäleestä tehtyä Righeÿ-viiniä, joka on moscatolle tyypillinen makea ja pirskahteleva viini. Alkoholia viinissä on vain viitisen prosenttia, joten se sopii pidemmänkin illallisen päätteeksi.
Nyt kun lainsäädäntö sallii 5,5 % vahvuisten alkoholijuomien myynnin ruokakaupoissa, olisi mahtavaa, jos kevyitä, italialaisia jälkiruokaviinejä tulisi kauppojen valikoimiin. Moscatot ja birbetit ovat kepeitä seuralaisia monille jälkiruuille.
Kevään mittaan on kuulemma luvassa muitakin mielenkiintoisia tapahtumia, joten kannattaa seurata paikkaa Facebookissa.
 |
| Vasemmalla La Bottega 13:n keittiövelho Simone kertomassa illan ruokalistasta, keskellä Montaribaldin myyntipäällikkö Giorgia Tontodonati ja oikealla toinen viinitilan omistajista ja sen viinintekijä Luciano Taliano. |
Kommentit
Lähetä kommentti