Iloa liedellä

Oman, täysin epätieteellisen havainnointini perusteella kesäkurpitsa on parhaimmillaan silloin, kun se on vaaksan mittainen. Pienikätisenä minun vaaksani on 18 cm (mittasin juuri). Kokeilepa huviksesi löytää kaupasta sen kokoisia kesäkurpitsoita. Eipä löydy. Tämäkin asia pitää siis hoitaa itse. Tänä kesänä kesäkurpitsa on puskenut satoa melkein silmissä ja olen voinut lähes päivittäin kerätä pihalta pieniä, napakoita kesäkurpitsoita, jotka maistuvat aivan erilaiselta kuin ylikasvaneet ja vetiset serkkunsa. Jos siis saat käsiisi mahdollisimman pieniä kesäkurpitsoita, tee tämä nopea ja kesäinen pasta, jonka kruunaavat tuoreet herneet. Sopivan kokoisia kesäkurpitsoita kannattaa kysellä vaikkapa kasvimaan omistavalta tuttavalta. Olen aivan varma, että tänä kesänä hän on hyvin anteliaalla päällä! Resepti 180 gr lyhyttä kuivapastaa (esim. fusilli tai penne) 20 gr voita 250 gr kesäkurpitsaa (2 pientä) 0,5 tl suolaa 1 valkosipulinkynsi 50 gr herneitä 180 gr katkaravunpyrs

Jäätee on paras juoma helteellä ja tämä jäätee on niin helppo, että sen jaksaa tehdä, vaikkei mitään muuta jaksaisikaan.  Sanotaan, että hibiscus muun muassa auttaisi kohonneeseen verenpaineeseen. Mene ja tiedä, mutta yksinomaan juoman upean värin ihailu vähentää stressiä ja raikkaan kirpsakka maku helpottaa oloa päivän kuumimpina hetkinä. Hibiscuksesta uutetut juomat ovat suosittuja muun muassa Iranissa, Intiassa ja Karibian alueella eli jokin jäähdyttävä taika siinä on. Kuivattua hibiscusta saa Suomesta ainakin terveyskaupoista. Itse sain omani Viron tuliaisina ihanalta sisareltani. Resepti 1 l vettä 1 dl kuivattua hibiscusta 0,5 dl sokeria 1 luomusitruuna jäitä Kiehauta 5 dl vettä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja lisää veteen hibiscuksen terälehdet ja sokeri. Anna hautua 10 minuuttia.  Sekoittele juomaa, kunnes sokeri on täysin sulanut siihen. Lisää 5 dl jääkylmää vettä. Siivilöi juoma korkilliseen pulloon tai kannuun ja anna jäähtyä

Paastopäivä ja ulkolämpötila huitelee lähellä 30 astetta jo yhdeltätoista. Tänään ei todellakaan ollut vaikeaa päättää, mitä söisi lounaaksi! Gazpacho on Andalusian viileä lahja maailmalle. Alkuperäinen gazpacho oli aika eri juttu kuin nykypäivänä tarjottavat gazpachot. Yhteistä niille on kuitenkin kuivahtanut leipä, valkosipuli, oliiviöljy, suola ja viinietikka sekä tietysti tarjoilulämpötila. Leivän rooli gazpachossa on sakeuttaa keitto ja antaa sille ruokaisuutta. Toisaalta se tekee keitosta ikävän näköistä mössöä. Helpointa mielestäni onkin tarjoilla leipä keiton ohessa pieninä krutonkeina. Silloin keitto on paitsi kaunis, myös gluteeniton ja halukkaat voivat suurustaa oman annoksensa mieleisekseen. Toinen asia, jonka jätän omasta versiostani pois, on sipuli. Raaka sipuli saa minut röyhtäilemään loppupäivän, ei kiva. Jos haluat keittoon sipulia, kannattaa se hienontaa juuri ennen ruokalua ja tarjoilla erillisestä kiposta. Ilman vaikutus muuttaa sipulin maun epämiellyttäväks

Pyrähdimme loman alkajaisiksi Köpikseen. Mielikuvani tanskalaisesta gastronomiasta olivat ennen matkaa hyvin kahtalaiset: Kööpenhamina on pohjoismaisista kaupungeista saanut nauttia eniten Michelinin tähtisateesta, mutta toisaalta mielikuvani perinteisestä tanskalaisesta ruuasta oli sikaa ja silliä. Porsas ei koskaan ole kuulunut suosikkeihini, joten pelasin varman päälle ja varasin ennen lähtöä pöydän parista hyvät arvostelut saaneesta kalaravintolasta. Fishmarket Ensimmäisenä iltana söimme Fishmarketissa , joka sijaitsee Kongens Nytorvin välittömässä läheisyydessä. Paikka on melko pieni ja viihtyisä, seinien kaakelit toivat mieleen kauppahallin ja valaisimien varjostimet muistuttivat kampasimpukoita. Varsin tunnelmallinen paikka siis. Sijainti ja kaupungin yleinen hintataso huomioon ottaen Fishmarket on varsin kohtuuhintainen. Kolmen ruokalajin menu maksoi 345 kruunua eli noin 46 euroa ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Alkuruokana oli kampasimpukkatartar henkäyks

Parasta tehdä tunnustus heti alkuun. Tämä resepti on varastettu. Varkaus on totta kai synti, mutta suurempi synti olisi olla jakamatta näin herkullinen resepti! Söin tämän version tartarista palermolaisessa L'Ottava nota -ravintolassa . Ravintola sijaitsee Palermon vanhimmassa kaupunginosassa La Kalsassa, joka on kauniisti sanottuna varsin autenttinen. Ravintola sen sijaan oli lähes skandinaavisen viileästi sisustettu ja moderni, mutta ruoka kunnioitti sisilialaisia perinteitä tyylikkäällä twistillä. Suosittelen lämpimästi syömään siellä, mikäli satutte niille kulmille. Alkuperäinen tartar ei tietenkään ollut tehty graavilohesta vaan tuoreesta tonnikalasta, mutta koska tarpeeksi tuoretta tonnikalaa ei täältä yksikertaisesti saa, on parempi turvautua siihen mitä on. Man tager vad man haver, kuten Cajsa Warg sanoi. Olimme syöneet tonnikalatartaria samalla reissulla jo aiemminkin, koska Palermossa tonnikala on paikallisesti pyydettyä ja aina hyvää. Tämä versio oli kuitenki