Kolme illallista Kööpenhaminassa
Pyrähdimme loman alkajaisiksi Köpikseen. Mielikuvani tanskalaisesta gastronomiasta olivat ennen matkaa hyvin kahtalaiset: Kööpenhamina on pohjoismaisista kaupungeista saanut nauttia eniten Michelinin tähtisateesta, mutta toisaalta mielikuvani perinteisestä tanskalaisesta ruuasta oli sikaa ja silliä. Porsas ei koskaan ole kuulunut suosikkeihini, joten pelasin varman päälle ja varasin ennen lähtöä pöydän parista hyvät arvostelut saaneesta kalaravintolasta.
Ensimmäisenä iltana söimme Fishmarketissa, joka sijaitsee Kongens Nytorvin välittömässä läheisyydessä. Paikka on melko pieni ja viihtyisä, seinien kaakelit toivat mieleen kauppahallin ja valaisimien varjostimet muistuttivat kampasimpukoita. Varsin tunnelmallinen paikka siis. Sijainti ja kaupungin yleinen hintataso huomioon ottaen Fishmarket on varsin kohtuuhintainen. Kolmen ruokalajin menu maksoi 345 kruunua eli noin 46 euroa ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.
Alkuruokana oli kampasimpukkatartar henkäyksen ohuiden retikkasiivujen alle peiteltynä. Niin tuoreista kampasimpukoista voi Suomessa vain unelmoida eikä määrässäkään oltu pihistelty. Valkoinen ruoka valkoisella lautasella on uhkarohkea veto, mutta vihreän eri sävyillä tehostettuna lopputulos oli ihastuttava paitsi makunsa myös ulkonäkönsä puolesta.
Pääruuaksi meille tuotiin ruijanpallasta ja keltajuurta. Annoksen mukana tuli pikkuruisessa kasarissa voissa ruskistettuja manteleita kalan päälle laitettavaksi. Hieman rupesi huvittamaan, kun tajusin, että tavallaan syömme illalliseksi lounasruokaloiden vakiosettiä eli mantelikalaa! Tuore ruijanpallas pesi onneksi pakasteseiblokit mennen tullen. Annoksen todellinen yllättäjä oli kuitenkin keltajuuri. Juureslohkot oli aseteltu appelsiinihillon päälle ja makuyhdistelmä oli todella toimiva! Makua täydensivät vielä annoksen päälle asetellut sitruksiselta maistuvat lehdet, joita en tunnistanut, mutta veikkaisin kasvia tuoksuampiaisyrtiksi.
Jälkiruokana oli marinoituja mansikoita jäätelön kera. Kesäinen annos, jonka mansikat olivat sinällään herkullisia, mutta alku- ja pääruokien makuyhdistelmien kekseliäisyyteen ja esillepanoon verrattuna annos oli todella tavanomainen.
Fishmarketissa erityisesti huomiotani kiinnitti se, että ruuissa käytetyt tuoreyrtit eivät olleet vain koristeita vaan niiden maut oli sovitettu annokseen niin, että ne olivat erottamaton osa ruokia. Tästä tuli itsellenikin kimmoke lähteä laajentamaan omaa yrttirepertuaaria!
Koska pöydät olivat hyvin lähellä toisiaan, oli melko väistämätöntä että päädyimme juttelemaan naapuripöydässä istuvan paikallisen pariskunnan kanssa. He valistivat meitä, että kaikki mielenkiintoinen tapahtuu juuri Nørrebrossa ja meidänkin olisi kannattanut majoittua sinne edulliseen airbnb-kämppään sen sijaan, että maksoimme riistohintaa keskustahotellista. Keskusta kun on kuulemma täysin passé ja siellä on vain turistiloukkoja. No ensi kerralla sitten!
Päädyimme täälläkin ottamaan kolmen ruokalajin kalamenun, joka maksoi 325 kruunua eli noin 44 euroa. Valittavana olisi ollut myös saman hintaiset liha- ja äyriäismenut, hyvä valikoima ostereita, erilaisia muita äyriäisiä painon mukaan veloitettuna sekä järeitä pihvejä.
Alkuruokalajitelmassa pöytään tuotiin pari osteria, turskaceviche, kokonaisia tuoreita katkarapuja ja kookosmaitoliemessä kypsennettyjä sinisimpukoita. Pääruuan tonnikala oli grillattu jotakuinkin täydellisesti niin, että pintaan oli saatu kauniit raidat ja herkullinen grillin aromi, mutta sisältä liha oli vielä punertavaa ja mehukasta. Tonnikalan seuraksi tuodut suoraan rasvakeittimestä nostetut, kihisevän kuumat ranskalaiset perunat olivat parhaat syömäni ranskalaiset pitkään aikaan.
Täälläkin jälkiruokana oli jäätelöä ja mansikkahilloa. Vaikka niin jäätelö kuin hillokin oli itse tehtyä, annos oli hyvin tavanomainen ja kieltämättä kyllästytti syödä sama annos jo toisena iltana peräkkäin.
Oysters & Grillin ruoka on yksinkertaista, mutta hyvää ja ravintolan ilmapiiri tanskalaisen välitön. Se on paikka, jonne menisin mielelläni kavereiden kanssa perjantaina rankan työviikon päätteeksi. Vaikka Oysters & Grill suoriutui omassa genressään hyvin, täytyy silti sanoa, että Fishmarketin annokset olivat paljon mietitympiä ja niiden esillepanoon oli satsattu, joten näitä kahta verrattaessa Fishmarket oli suosikkini.
Hotellin omassa ravintolassa syöminen on noin lähtökohtaisesti mielestäni mielikuvituksettomuuden huippu, mutta nyt olin kiitollinen siitä, ettemme majoittuneet perus-Scandicissa vaan hotelli Admiralissa. Salt ilmoittaa tyylikseen modernin version tanskalaisesta keittiöstä ja siinä he onnistuivat varsin hyvin.
Tällä kertaa emme ottaneet valmista menuta vaan valitsimme listalta mieleisemme annokset. Listalla ei ole erikseen alku- ja pääruokia vaan tarkoitus on valita kolmesta viiteen eri annosta. Viisaasti pitäydyin kolmessa annoksessa, koska osoittautui, että niissäkin oli jo tekemistä.
Alkajaisiksi pöytään tuotiin ihana, tuore leipä (hotellilla on oma leipomo, joka leipoo myös aamiaisbuffetin leivät ja sämpylät), voita sekä kolmea erilaista gourmetsuolaa, Saltissa kun ollaan.
Ensimmäinen varsinainen annos oli ankan uppomuna uusien perunoiden, comté-juuston ja kesätryffelin kera. Kesätryffeli oli melko miedon makuista, mutta sen määrässsä ei oltu pihistelty ja se yhdistyi juuri oikeassa kypsyysasteessa olevan uppomunan ja maukkaan juuston kanssa täydelliseksi lohturuoka-annokseksi. Tämän annoksen haluaisin syödä aina, kun maailma potkii saappaalla päähän.
Seuraavaksi meille tuotiin suolattua turskaa, tuoreita herneitä ja herneen versoja seljankukka-simpukkakastikkeessa. Annos oli niin kerta kaikkisen kaunis, etten meinannut raaskia syödä sitä!
Viimeisenä eli tavallaan pääruokana oli paistettua viiriäistä, suolattua raparperia ja vihreää parsaa. Ikävä kyllä tämä annos ei yltänyt edellisten tasolle, niin paljon kuin siltä odotinkin. Viiriäinen on herkullista oikein valmistettuna, mutta nyt se oli kuivaa ja sitkeää eikä se yhdistynyt oikein millään lailla muihin lautasella oleviin makuihin. Suolattu raparperi olisi ollut oiva vastinpari vaikkapa listalla olleelle paahdetulle ibericopossulle, mutta viiriäisparan se jyräsi täysin alleen.
Minua harmittaa vieläkin, ettei ravintolan mielenkiintoiselle tanskalaisten juustojen valikoimalle kaiken tämän jälkeen kerta kaikkiaan löytynyt enää tilaa vatsasta! Niitä olisin maistellut mielelläni.
Kolme annosta maksoivat yhteensä 350 kruunua eli 47 euroa. Tämäkin ilta jäi siis ruokien puolesta alle 50 euron per nenä.
Viinien hinnat kaikissa ravintoloissa olivat hieman alle suomalaisen hinnoittelun. Esimerkiksi Saltissa juomamme varsin kelvollinen eteläafrikkalainen chardonnay maksoi noin 38 euroa. Vedestä laskutettiin jokaisessa ravintolassa erikseen joitain euroja.
Tanskassa kala- ja äyriäisvalikoimat ovat aivan eri tasolla kuin Suomessa johtuen ihan siitä, että Itämeri on siellä jo ihan oikea meri eikä murtovetinen lutakko. Kannattaa siis nauttia meren antimista aina, kun se on mahdollista.
Luomuruokaa oli hyvin tarjolla, mutta kasvisvaihtoehtoja oli ravintoloissa todella heikosti. Tämä oli ehkä suurin yllätys. Helsingissä jotakuinkin jokaisessa itseään kunnioittavassa ravintolassa alkaa olla jo ihan kohtuullisia vaihtoehtoja kasvissyöjille, mutta tanskalaiset pitävät näemmä tiukemmin kiinni perinteistään.
Toinen suuri yllätys oli, että oluen luvatussa maassa oli keskustan ravintoloissa tarjolla lähinnä vain Carlsberg-konsernin oluita (Carlsberg, Tuborg, Kronenbourg, Jacobsen). Jos tarjolla olikin joltain muulta tuottajalta olut tai kaksi, nekin olivat varman päälle pelattuja lagereita tai vehnäoluita. Tuntuu, että Suomessa on tällä hetkellä huomattavasti kiinnostavampi olutkulttuuri kuin tuossa oluen suurvallassa.
Fishmarket
Ensimmäisenä iltana söimme Fishmarketissa, joka sijaitsee Kongens Nytorvin välittömässä läheisyydessä. Paikka on melko pieni ja viihtyisä, seinien kaakelit toivat mieleen kauppahallin ja valaisimien varjostimet muistuttivat kampasimpukoita. Varsin tunnelmallinen paikka siis. Sijainti ja kaupungin yleinen hintataso huomioon ottaen Fishmarket on varsin kohtuuhintainen. Kolmen ruokalajin menu maksoi 345 kruunua eli noin 46 euroa ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.
Alkuruokana oli kampasimpukkatartar henkäyksen ohuiden retikkasiivujen alle peiteltynä. Niin tuoreista kampasimpukoista voi Suomessa vain unelmoida eikä määrässäkään oltu pihistelty. Valkoinen ruoka valkoisella lautasella on uhkarohkea veto, mutta vihreän eri sävyillä tehostettuna lopputulos oli ihastuttava paitsi makunsa myös ulkonäkönsä puolesta.Pääruuaksi meille tuotiin ruijanpallasta ja keltajuurta. Annoksen mukana tuli pikkuruisessa kasarissa voissa ruskistettuja manteleita kalan päälle laitettavaksi. Hieman rupesi huvittamaan, kun tajusin, että tavallaan syömme illalliseksi lounasruokaloiden vakiosettiä eli mantelikalaa! Tuore ruijanpallas pesi onneksi pakasteseiblokit mennen tullen. Annoksen todellinen yllättäjä oli kuitenkin keltajuuri. Juureslohkot oli aseteltu appelsiinihillon päälle ja makuyhdistelmä oli todella toimiva! Makua täydensivät vielä annoksen päälle asetellut sitruksiselta maistuvat lehdet, joita en tunnistanut, mutta veikkaisin kasvia tuoksuampiaisyrtiksi.
 |
Kerro mikä yrtti tämä on!
Haluan sen ehdottomasti pihalleni. |
Fishmarketissa erityisesti huomiotani kiinnitti se, että ruuissa käytetyt tuoreyrtit eivät olleet vain koristeita vaan niiden maut oli sovitettu annokseen niin, että ne olivat erottamaton osa ruokia. Tästä tuli itsellenikin kimmoke lähteä laajentamaan omaa yrttirepertuaaria!
Oysters & Grill
Seuraava illallispaikkamme oli myös kalaravintola, mutta tyyliltään täysin erilainen kuin Fishmarket. Oysters & Grill sijaitsee Nørrebrossa, joka on paikallinen hipsterikaupunginosa. Ravintola istuu ympäristöönsä paremmin kuin hyvin: se on hyvin rento ja epämuodollinen ja tuottaa kaiken tarvitsemansa energian aurinkopaneeleilla. Pöydät sijaitsevat lähellä toisiaan ja niitä peittävät 70-luvun tyyliset vahakangasliinat. Ravintolan kattovalaisimet on tehty erilaisista pulloista ja kukkamaljakoista, joista oli leikattu pohja pois.
Koska pöydät olivat hyvin lähellä toisiaan, oli melko väistämätöntä että päädyimme juttelemaan naapuripöydässä istuvan paikallisen pariskunnan kanssa. He valistivat meitä, että kaikki mielenkiintoinen tapahtuu juuri Nørrebrossa ja meidänkin olisi kannattanut majoittua sinne edulliseen airbnb-kämppään sen sijaan, että maksoimme riistohintaa keskustahotellista. Keskusta kun on kuulemma täysin passé ja siellä on vain turistiloukkoja. No ensi kerralla sitten!
Päädyimme täälläkin ottamaan kolmen ruokalajin kalamenun, joka maksoi 325 kruunua eli noin 44 euroa. Valittavana olisi ollut myös saman hintaiset liha- ja äyriäismenut, hyvä valikoima ostereita, erilaisia muita äyriäisiä painon mukaan veloitettuna sekä järeitä pihvejä.
Täälläkin jälkiruokana oli jäätelöä ja mansikkahilloa. Vaikka niin jäätelö kuin hillokin oli itse tehtyä, annos oli hyvin tavanomainen ja kieltämättä kyllästytti syödä sama annos jo toisena iltana peräkkäin.
Oysters & Grillin ruoka on yksinkertaista, mutta hyvää ja ravintolan ilmapiiri tanskalaisen välitön. Se on paikka, jonne menisin mielelläni kavereiden kanssa perjantaina rankan työviikon päätteeksi. Vaikka Oysters & Grill suoriutui omassa genressään hyvin, täytyy silti sanoa, että Fishmarketin annokset olivat paljon mietitympiä ja niiden esillepanoon oli satsattu, joten näitä kahta verrattaessa Fishmarket oli suosikkini.
Salt
Kolmannen illan ravintolavalinnan hoiti luontoäiti puolestamme. Olin tarkoituksella jättänyt etukäteisvarauksen tekemättä siltä varalta, että löytäisimme jonkin mielenkiintoisen paikan kaupungilla kävellessämme. Puolison toive illallispaikaksi oli italialainen ravintola ja hotellimme lähellä oli parikin kiinnostavan oloista italialaista. Aivan yllättäen alkoi kuitenkin sataa sen verran rankasti, ettei kauheasti huvittanut työntää nokkaansa ulos.Hotellin omassa ravintolassa syöminen on noin lähtökohtaisesti mielestäni mielikuvituksettomuuden huippu, mutta nyt olin kiitollinen siitä, ettemme majoittuneet perus-Scandicissa vaan hotelli Admiralissa. Salt ilmoittaa tyylikseen modernin version tanskalaisesta keittiöstä ja siinä he onnistuivat varsin hyvin.
Alkajaisiksi pöytään tuotiin ihana, tuore leipä (hotellilla on oma leipomo, joka leipoo myös aamiaisbuffetin leivät ja sämpylät), voita sekä kolmea erilaista gourmetsuolaa, Saltissa kun ollaan.
Ensimmäinen varsinainen annos oli ankan uppomuna uusien perunoiden, comté-juuston ja kesätryffelin kera. Kesätryffeli oli melko miedon makuista, mutta sen määrässsä ei oltu pihistelty ja se yhdistyi juuri oikeassa kypsyysasteessa olevan uppomunan ja maukkaan juuston kanssa täydelliseksi lohturuoka-annokseksi. Tämän annoksen haluaisin syödä aina, kun maailma potkii saappaalla päähän.
Viimeisenä eli tavallaan pääruokana oli paistettua viiriäistä, suolattua raparperia ja vihreää parsaa. Ikävä kyllä tämä annos ei yltänyt edellisten tasolle, niin paljon kuin siltä odotinkin. Viiriäinen on herkullista oikein valmistettuna, mutta nyt se oli kuivaa ja sitkeää eikä se yhdistynyt oikein millään lailla muihin lautasella oleviin makuihin. Suolattu raparperi olisi ollut oiva vastinpari vaikkapa listalla olleelle paahdetulle ibericopossulle, mutta viiriäisparan se jyräsi täysin alleen.
Minua harmittaa vieläkin, ettei ravintolan mielenkiintoiselle tanskalaisten juustojen valikoimalle kaiken tämän jälkeen kerta kaikkiaan löytynyt enää tilaa vatsasta! Niitä olisin maistellut mielelläni.
Kolme annosta maksoivat yhteensä 350 kruunua eli 47 euroa. Tämäkin ilta jäi siis ruokien puolesta alle 50 euron per nenä.
Viinien hinnat kaikissa ravintoloissa olivat hieman alle suomalaisen hinnoittelun. Esimerkiksi Saltissa juomamme varsin kelvollinen eteläafrikkalainen chardonnay maksoi noin 38 euroa. Vedestä laskutettiin jokaisessa ravintolassa erikseen joitain euroja.
Mitä opin Kööpenhaminan ruokaskenestä
Köpis on kallis kaupunki ja sen tiesin jo ennen reissua. Ravintoloissa syöminen maksaa jokseenkin saman kuin Helsingissä, joten kannattaa ottaa reissusta kaikki irti ja käydä vain hyvissä ravintoloissa. Huonosta ruuasta ei kannata maksaa matkoillakaan.Tanskassa kala- ja äyriäisvalikoimat ovat aivan eri tasolla kuin Suomessa johtuen ihan siitä, että Itämeri on siellä jo ihan oikea meri eikä murtovetinen lutakko. Kannattaa siis nauttia meren antimista aina, kun se on mahdollista.
Luomuruokaa oli hyvin tarjolla, mutta kasvisvaihtoehtoja oli ravintoloissa todella heikosti. Tämä oli ehkä suurin yllätys. Helsingissä jotakuinkin jokaisessa itseään kunnioittavassa ravintolassa alkaa olla jo ihan kohtuullisia vaihtoehtoja kasvissyöjille, mutta tanskalaiset pitävät näemmä tiukemmin kiinni perinteistään.
Toinen suuri yllätys oli, että oluen luvatussa maassa oli keskustan ravintoloissa tarjolla lähinnä vain Carlsberg-konsernin oluita (Carlsberg, Tuborg, Kronenbourg, Jacobsen). Jos tarjolla olikin joltain muulta tuottajalta olut tai kaksi, nekin olivat varman päälle pelattuja lagereita tai vehnäoluita. Tuntuu, että Suomessa on tällä hetkellä huomattavasti kiinnostavampi olutkulttuuri kuin tuossa oluen suurvallassa.
Kyllä täällä on paljon artisaanioluita, ehkä keskustn ravintolat pelaavat vähän liikaa varman päälle. Kokeile esim. Mikkerleri'ä tai oluita Nørrebron Bryghus'ilta tai Skovlyst oluita.
VastaaPoistaSamaa sanoivat Oysters & Grillissä tapaamani paikalliset sekä täkäläinen, Köpiksen hyvin tunteva ystäväni. Ensi kerralla majoitun siis Nørrebrohon ja paneudun panimoihin. 😊
Poista