Kesyjä lupiineja

Kevätperinteisiini kuuluu käydä Messukeskuksen Kevätmessuilla fiilistelemässä tulevaa kasvukautta. Tänä vuonna tällaiselle pienen pihan puutarhaturaajalle oli aika vähän tarjontaa, vaikka muutama syötäviä kukkia lupaileva siemenpussi tarttuikin mukaan. Messujen paras löytö oli kuitenkin lähiruokaosastolla tuotteitaan markkinoivan Koivunalhon luomutilan ständi, jossa he esittelivät viljelemäänsä makealupiinia.

Kuva: Ghislain118 http://www.fleurs-des-montagnes.net [CC BY-SA 3.0]

Sattuma oli täydellinen, sillä olin jo jonkin aikaa etsiskellyt tietoa syötävistä lupiinilajikkeista. Tarkoitukseni on tänä vuonna kokeilla erilaisten syötävien kukkien kasvatusta ja lupiini oli hankintalistallani myös maanparannusominaisuuksiensa vuoksi. Syötävien eli makealupiinien siemenet vain tuntuvat olevan kiven alla. Niinpä törmääminen suomalaiseen luomukasvattajaan oli oikea onnenpotku. Kukat jäänevät edelleenkin haaveeksi, mutta nyt minulla on ainakin lupiinia lautaselle laitettavaksi.

Makealupiini ei ole mikä tahansa korea kukkanen vaan se on varsinaista superruokaa. Proteiinia siinä on hulppeat 38 % ja kuitua 31 %! Lisäksi se sisältää omega-3 ja -6-rasvahappoja ja on gluteeniton. Australiassa tehtyjen tutkimusten mukaan makealupiini laskee verenpainetta ja kolesterolia. Koivunalhon tilan esitteessä kerrotaan lupiini olevan myös niin sanottu täydellinen proteiinin lähde eli se sisältäisi kaikki ihmiselle välttämättömät aminohapot. Tätä tietoa en tosin pystynyt varmentamaan muista lähteistä. 

Mutta miltä se maistuu?! Nyt muutamia kokeiluja tehtyäni voin sanoa, että lupiinin maku on hyvin mieto ja se muistuttaa maultaan enemmän maapähkinää kuin papuja tai muita palkoviljoja. Samankaltaisuus maapähkinän kanssa ilmenee myös siten, että maapähkinälle allergisilla on riski olla allergisia myös lupiinille. Oma koivuallergiani ei aiheuttanut minkäänlaista ristikkäisallergiaa lupiinille, mutta jokaisen on tietysti järkevintä kokeilla herkistystä pienellä annoksella, jos on pelkoa yliherkkyysreaktioista.

Koivunalhon verkkosivuilla on reseptejä lupiinijauhon käyttöön leivonnassa, mutta oma kiinnostukseni on enemmän lämpimissä ruuissa, joten päädyin ostamaan kilon pussin kuorittuja ja rikottuja siemeniä, jotka viljelijän mukaan toimivat parhaiten ruuanlaitossa papujen ja linssien korvaajina.

Koska nettikään ei varsinaisesti pursua lupiinireseptejä, ensimmäisen viikon kokeilut ovat olleet hyvin improvisoituja. Tähän mennessä on muun muassa käynyt ilmi, että 
  • lupiinia ei tarvitse liottaa, koska sen kypsennysaika ei muutu merkittävästi liottamalla. 
  • lupiini jää pitkänkin kypsennyksen jälkeen napakaksi. Siitä ei siis ole saostamaan patoja tai keittoja, mutta toisaalta napakka suutuntuma tuntuu miellyttävän ruokaisalta. 
  • ruokaisaa lupiini on myös siinä mielessä, että kylläisyyden tuntu säilyy pitkään aterian jälkeen. Se on siis täydellinen raaka-aine paastopäivän keittoihin ja patoihin. 
  • lupiinin kauniin keltainen väri säilyy kypsennettäessä.
  • vaikka lupiinin liottamisesta ei ole varsinaista hyötyä, se kannattaa kuitenkin huuhtoa matkan pölyistä ennen kypsentämistä yhtä huolellisesti kuin pavut tai linssit. Samalla pystyy poimimaan pois sekaan jääneet kuoren palat ym.
  • 100 gr kuivia rikottuja lupiininsiemeniä painaa keitettynä noin 260-270 grammaa.
Ensimmäinen keittiökokeilu tapahtui heti messuilta kotiin päästyäni, mikä tarkoitti sitä, että Cajsa Wargin hengessä "man tager vad man haver". Huuhtelin siis 100 gr lupiineja ja keitin niitä 45 minuuttia. Kaapeista löytyi sipuli ja yksi mieto punainen chili, jotka silppusin pieneen pataan ja annoin hautua hetken öljyssä, minkä jälkeen lisäsin keitetyt ja valutetut lupiinit sekä hyppyselliset oreganoa, timjamia, persiljaa, suolaa ja pippuria. Koko komeus sai tasaantua kannen alla vielä kymmenisen minuuttia ennen pöytään viemistä. Maku oli hyvä, mutta lisukkeena lopputulos oli melko raskas ja olisi kaivannut esimerkiksi kesäkurpitsaa keventäjäksi.

Seuraava kokeilu oli paastopäivän kasvismuhennos. Olin edellisenä päivänä huuhdellut kuoritut rikotut lupiininsiemenet ja laittanut ne likoamaan kylmässä vedessä vuorokaudeksi jääkaappiin. Seuraavana päivänä aloitin ruuanlaiton hienontamalla ja kuullottamalla kattilassa yhden ison sipulin ruokalusikallisessa oliiviöljyä. Kun sipuli oli pehmennyt, lisäsin valutetut lupiinit sekä 5 dl kasvislientä. Seos sai kiehua 30 minuuttia, minkä jälkeen lisäsin 100 lehtikaalia revittynä postimerkin kokoisiksi paloiksi. 10 minuutin jälkeen lisäsin yhden kesäkurpitsan (250 gr) sekä kaksi tomaattia (200 gr) kuutioituina. Koko komeus sai hautua kannen alla vielä noin 20 minuuttia eli kunnes kesäkurpitsa alkoi olla läpinäkyvää. Lopputulos oli varsin sakea, mutta toimiva perussetti tulevien paastopäivien kokeiluille. Liottaminen ei sanottavasti lyhentänyt kypsennysaikaa, joten tulevaisuudessa jätän sen väliin.

Kolmannessa kokeilussa halusin versoida paahdettujen kikherneiden ohjetta. Huuhtelin 100 gr kuorittuja, rikottuja lupiininsiemeniä huolellisesti kylmässä vedessä ja keitin niitä tunnin ja 20 minuuttia. Vähempikin keittäminen riittää, koska siementen koostumus ei muuttunut enää tunnin keittoajan jälkeen. Sekoitin valutetut siemenet kulhossa ruokalusikalliseen oliiviöljyä ja maustoin 2 tl berberimaustetta ja 1 tl suolaa ja paahdoin 10 minuuttia ohueksi kerrokseksi levitettynä 200 asteessa kiertoilmauunissa. Öljyä olisi riittänyt vähän vähempikin määrä, koska lupiini itsessään on melko rasvainen. Maukasta naposteltavaa siemenet kuitenkin olivat ja niiden napakka koostumus toimi hyvin. Luulen, että tästä tulee viikonloppujen vakionaposteltava.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruotokammoisen ahvenpihvit

Paastopäivän tonnikalasalaatti

Samettinen mukulasellerikeitto