Kupliva kevätretki Champagneen
Olin alkuvuodesta jo hyvää vauhtia suunnittelemassa kevätreissua Apuliaan, kun sohvannurkasta kuului varovainen kommentti "Oikeastaan haluaisin mennä tänä keväänä Champagneen". Hetkellisen tyrmistyksen jälkeen totesin, että ei pöllömpi idea.
Samppanja on meidän molempien suosikkijuoma ja olimme puhuneet jo pitkään, että pitäisi päästä paikan päälle tutustumaan viineihin ja samppanjataloihin. Olimme lukeneet Essi Avellanin kirjat tarkkaan ja kyselleet tuttavilta matkakokemuksia, mutta jostain syystä aina päätyneet jonnekin muualle eli yleensä Sisiliaan. Nyt koittaisi viimein se päivä, että lähtisimme samppanjan alkulähteille.
Matkakohteiksi valitsimme Reimsin, joka on alueen suurin kaupunki ja monien legendaaristen samppanjatalojen koti sekä Epernayn, jota pienestä koostaan huolimatta kutsutaan samppanjan pääkaupungiksi.
Reims yllätti minut täysin, vaikka olinkin surffaillut ahkerasti netissä matkaa suunnitellessani. Jotenkin olin ajatellut, että vuonna 80 eaa perustettu kaupunki olisi sellainen kuin vanhat kaupungit usein ovat: ahtaita, sokkeloisia ja hieman nurkista nuhjaantuneita. Reims oli kuitenkin siisti ja avara kaupunki, jossa oli leveät kadut ja hyvin hoidetut talot. Vaikutelma kaupungista oli suorastaan ruotsalaisen lagom, koska asuintalot olivat porvarillisen hillittyjä eivätkä julkisetkaan rakennukset pyrkineet dominoimaan ympäristöään katedraalia lukuunottamatta. Kaupunki sijaitsee tasaisella maalla ja keskustan talot ovat suurimmaksi osaksi varsin matalia, joten kaupungin merkittävin rakennus eli Notre-Dame de Reimsin katedraali tuntui todella kohoavan koko kaupungin ylle.
Jätettyämme tavarat majapaikkaamme lähdimme metsästämään ensimmäisiä samppanjoita ja päädyimme hotelli Continentalin baariin, mikä olikin varsin hyvä paikka aloittaa, sillä laseittain oli tarjolla peräti neljän eri tuottajan samppanjaa.
Tuntuu siltä, että Reimsissä samppanjaa on kyllä tarjolla lähes joka ravintolassa, mutta jos kyseessä ei ole samppanjaan keskittynyt paikka, pelataan varman päälle ja laseittain saa vain joko jotain tunnettua merkkiä tai sitten yhden paikallisen tuottajan valikoimaa.
Pulloissa valikoima oli tietysti paljon laajempi ja hyvissä ravintoloissa oli luonnollisesti myös sommelier, joka auttoi valitsemaan ruokiin sopivan samppanjan. Joimme illallisilla samppanjaa läpi koko aterian, koska Champagnessa se on täysin luonnollista ja hinnatkin olivat suomalaisen silmin kohtuulliset, hyvän samppanjan sai ravintolassa noin 60 eurolla.
Champagnessa ei tietenkään kannatta jättää väliin tutustumista samppanjataloihin ja monet suuret talot järjestävät kellareihinsa opastettuja tutustumiskierroksia, jotka pystyy varaamaan kätevästi netistä. Kierrokset kannattaa ehdottomasti varata etukäteen ja hyvissä ajoin. Itseäni harmittaa, että jätin varaamisen niin myöhään, ettemme päässeet Veuve Clicquot'n kellarikierrokselle, jota tuttavani oli kehunut yhdeksi kaupungin parhaista kierroksista. Toisaalta, onpahan nyt jotain mitä odottaa ensi kerralla.
Kellarit ovat saaneet alkunsa, kun roomalaiset louhivat paikalta kalkkikiveä rakennuksia varten ja ne ulottuvat parikymmentä metriä maan alle. 1200-luvulla paikalle rakennettiin Saint-Nicaisen luostari, jonka maanpäälliset osat tuhottiin Ranskan vallankumouksessa, mutta kellarit säilyivät. Taittingerin kellareissa on vieläkin nähtävissä muutamia portaita ja ovia tuhoutuneesta luostarista.
Kierrokseen sisältyi lyhyt video talon historiasta ja samppanjanvalmistuksesta, opastettu kierros kellareissa sekä yhdestä kolmeen lasia talon samppanjoita. Lasillisten määrä ja laatu riippui ostetun lipun hinnasta. Brittioppaamme veti kierroksen asiantuntevasti, mutta melko rutiininomaisesti eikä kliinisen moderni tastinghuonekaan tehnyt suurempaa vaikutusta.
Parasta Taittingerin kierroksessa ovat tunnelmalliset kellarit, joissa on pökerryttävä määrä Comtes de Champagne -pulloja sekä erikoiskokoisia pulloja. Valo on samppanjan vihollinen, joten kaikkien kellareiden valaistus on himmeä ja se vähäinenkin valo on oranssia, jotta siinä ei olisi yhtään ultraviolettisäteilyä.
Taittingerin kierrokselle pääsee halutessaan varsin edullisesti, sillä halvimmillaan lippu maksaa 21 euroa ja siihen kuuluu lasi talon Brut Réserveä.
Ruinartin vierailu oli kaikkinensa paljon tunnelmallisempi kuin Taittingerin. Meitä oli kymmenen hengen ryhmä ja oppaamme työskenteli Ruinartilla, joten hänellä oli aito tuntuma talon elämään ja hän osasi kertoa talon historiasta hauskasti ja elävästi.
Meidät otettiin vastaan ylellisessä "olohuoneessa", jonka ikkunat avautuivat talon moitteettomasti hoidetulle sisäpihalle, joka oli kaunis jopa tihkusateessa. Sisätiloissa oli esillä samppanjatalon palkkaamien taiteilijoiden taideteoksia.
Kellarit olivat luonnollisesti hyvin samanlaiset kuin Taittingerilla, mutta oppaamme osasi kertoa kiinnostavia yksityiskohtia samppanjan valmistuksesta ja historiasta. Entisaikaan kellarissa työskentely ei ollut heikkohermoisten hommaa, sillä se saattoi olla hyvin vaarallista. Toisessa käymisessä samppanjapulloon kehittyy kuuden ilmakehän paine ja koska pullojen laatu vaihteli paljon, ne saattoivat räjähdellä täysin ennalta arvaamatta. Kellarissa työskentelevät sonnustautuivatkin metallinaamareihin ja paksuihin nahkavaatteisiin. Vaikka lasin laatu on nykyään aivan toisella tasolla, näimme eräässä pullorivissä ammottavan aukon, kun siinä ollut pullo oli räjähtänyt itsekseen.
Ruinartin 300-vuotisjuhla on kymmenen vuoden päästä ja siihen valmistaudutaan jo hyvää vauhtia. Oppaamme näytti meille erään käytävän varrelta telineen, jossa pullot olivat 'sur pointe' eli ylösalaisin, jolloin niitä voidaan kypsyttää vuosikausia samppanjan menettämättä hedelmäisyyttään. Luvassa siis lienee varsin herkulliset synttärit.
Ruinartin kierros päättyi tietysti maisteluun, jossa piti ensimmäisenä päättää väri eli ottiko maisteltavakseen valkoiset vai rosesamppanjat. Maisteltavina olivat molemmista väreistä perussekoitukset sekä Dom Ruinart 2007. Pullo kyseistä vuosikertaa maksaa Alkossa 214,45 €, joten 70 euron kierroslipusta tuli kuitattua aika iso siivu yhdellä lasillisella.
Taittingerin ja Ruinartin lisäksi opastettuja kierroksia Reimsissä tarjoavat muutkin tunnetut talot kuten Pommery ja Lanson, joten nähtävää riittää seuraavillekin kerroille.
Meillä oli myös huonoa tuuria matkassa, sillä Trésors de Champagne, paikallisten pientuottajien boutiquemyymälä ja baari oli poikkeuksellisesti kiinni sekä tiistaina että keskiviikkona. Sinnekin kannattaa suunnata perjantaina, koska perjantai-iltaisin siellä avataan aina jokin mielenkiintoinen samppanja maisteltavaksi.
Epernay on 25000 asukkaan kaupunki puolen tunnin junamatkan päässä Reimsistä etelään. Kaupunki elää samppanjasta ja samppanja on läsnä kaikkialla. Kaupungin alle on kaivettu 110 kilometriä kellareita, joissa kypsyvät muun muassa Moët & Chandonin, Pol Rogerin, Perrier-Jouët'n ja Mercierin samppanjat. Kaupungin päänähtävyys onkin Avenue de Champagne, jonka varrella on suurin osa kaupungin samppanjan tuottajista.
Kävelimme jokseenkin alakuloisina pitkin Avenue de Champagnea, kun kuulin jonkun hihkuvaan peräämme. Käännyimme yllättyneinä ja havaitsimme, että viehättävä ranskatar viittilöi meitä tulemaan pihaan, jonka ohi olimme juuri kulkeneet. Pahoittelin, etten osaa ranskaa enkä ymmärrä, mitä hän haluaa meille sanoa, jolloin rouva vaihtoi sujuvasti englantiin ja kysyi haluaisimmeko kenties samppanjaa. Pihalla seisoi hieno retroasuntovaunu, joka oli muunnettu samppanjabaariksi.
Kävi ilmi, että meidät oli pyydystetty samppanjantuottajien L'éte des Vignerons -tastingvaunulle. Vaunu on nyt neljättä kesää Avenue de Champagnella ja siellä esitellään 24 pientuottajan samppanjoita syyskuun puoliväliin saakka. Esittelyvuorot vaihtuvat päivittäin, joten mekin ehdimme maistella kahtena Epernayn päivänämme neljän eri tuottajan viinejä. Parasta vaunussa oli se, että tuottajat olivat itse paikalla ja kertoivat mielellään omasta tilastaan ja viineistään. Se jos mikä oli luksusta!
Surkean sään vuoksi Epernayn pysähdyksemme jäi tyngäksi, joten sinne on ehdottomasti päästävä takaisin. Voin vain kuvitella, kuinka viehättävä kaupunki se on kesäiltaisin, kun kaikki keskustan ravintoloiden terassit pursuavat väkeä. Emme myöskään vierailleet yhdessäkään samppanjatalossa, joten nähtävää riittää niin itse kaupungissa kuin sitä ympäröivissä kuuluisissa kylissä.
Samppanja ei syntysijoillaankaan ole halpaa, vaikka tietysti edullisempaa kuin täällä. Hintaa syntyy yksinkertaisesti jo viinin monimutkaisesta, hitaasta ja paljon käsityötä sisältävästä valmistusprosessista. Matka oli kuitenkin hintansa väärti, sillä saimme kokea upeita makunautintoja, mielenkiintoisia tapaamisia samppanjan valmistajien kanssa sekä runsaasti ranskalaista historiaa ja vieraanvaraisuutta.
Ehdimme viidessä päivässä maistamaan yli 20 samppanjaa, joista suureen osaan en todennäköisesti törmäisi missään alueen ulkopuolella. Todellisia löytöjäkin tuli tehtyä, kuten esimerkiksi L'éte des Vignerons -vaunulla maistamamme Dominique Crétén Cuvée Eméraude. En yhtään ihmettele, että viinin vuosikerta 2012 voitti tänä vuonna Pariisissa kultamitalin Concours Général Agricolessa, koska se oli todella upea tapaus. Tilalta ostettuna pullon hinta on kuitenkin alle 20 euroa!
Erikoisimpiin elämyksiin kuului herkkukauppa Au Bon Mangerissa maistamamme Val Frisonin natusamppanja Cuvée Portlandia, jonka rypäleet on kerätty niin kypsinä, ettei sitä ikinä uskoisi non dosé -samppanjaksi.
Toinen mieleenpainuva erikoisuus oli La Grillade Gourmande -ravintolassa juomamme Alain Bernardin Rosé de Saignée brut. Toisin kuin roseesamppanjassa yleensä, saignéessa rypäleiden kuorien annetaan olla kontaktissa rypälemehun kanssa, mikä tuo viiniin punaviinimäistä tanniinisuutta. Saignée-menetelmällä valmistetaan vain 5 % Champagnen roseista, joten ne ovat paikallisia erikoisuuksia. Roteva samppanja toimi mainiosti liekitetyn vasikan munuaisen kanssa, mutta niistä ja muusta ruuasta sitten lisää seuraavassa postauksessa.
Samppanja on meidän molempien suosikkijuoma ja olimme puhuneet jo pitkään, että pitäisi päästä paikan päälle tutustumaan viineihin ja samppanjataloihin. Olimme lukeneet Essi Avellanin kirjat tarkkaan ja kyselleet tuttavilta matkakokemuksia, mutta jostain syystä aina päätyneet jonnekin muualle eli yleensä Sisiliaan. Nyt koittaisi viimein se päivä, että lähtisimme samppanjan alkulähteille.
Matkakohteiksi valitsimme Reimsin, joka on alueen suurin kaupunki ja monien legendaaristen samppanjatalojen koti sekä Epernayn, jota pienestä koostaan huolimatta kutsutaan samppanjan pääkaupungiksi.
Reims
Koska matkan nimenomainen tarkoitus oli juoda samppanjaa, oli itsestään selvää, että auton vuokraus olisi huono idea. Onneksi Reimsiin pääsee junalla suoraan Charles de Gaullen kentältä. Hurautimme puolessa tunnissa luotijunalla Champagne-Ardennen asemalle, mistä jatkoimme ratikalla Reimsin keskustaan.
Jätettyämme tavarat majapaikkaamme lähdimme metsästämään ensimmäisiä samppanjoita ja päädyimme hotelli Continentalin baariin, mikä olikin varsin hyvä paikka aloittaa, sillä laseittain oli tarjolla peräti neljän eri tuottajan samppanjaa.
Tuntuu siltä, että Reimsissä samppanjaa on kyllä tarjolla lähes joka ravintolassa, mutta jos kyseessä ei ole samppanjaan keskittynyt paikka, pelataan varman päälle ja laseittain saa vain joko jotain tunnettua merkkiä tai sitten yhden paikallisen tuottajan valikoimaa.
Pulloissa valikoima oli tietysti paljon laajempi ja hyvissä ravintoloissa oli luonnollisesti myös sommelier, joka auttoi valitsemaan ruokiin sopivan samppanjan. Joimme illallisilla samppanjaa läpi koko aterian, koska Champagnessa se on täysin luonnollista ja hinnatkin olivat suomalaisen silmin kohtuulliset, hyvän samppanjan sai ravintolassa noin 60 eurolla.
Champagnessa ei tietenkään kannatta jättää väliin tutustumista samppanjataloihin ja monet suuret talot järjestävät kellareihinsa opastettuja tutustumiskierroksia, jotka pystyy varaamaan kätevästi netistä. Kierrokset kannattaa ehdottomasti varata etukäteen ja hyvissä ajoin. Itseäni harmittaa, että jätin varaamisen niin myöhään, ettemme päässeet Veuve Clicquot'n kellarikierrokselle, jota tuttavani oli kehunut yhdeksi kaupungin parhaista kierroksista. Toisaalta, onpahan nyt jotain mitä odottaa ensi kerralla.
Taittinger
Taittingerin samppanjatalon historia ulottuu vuoteen 1734, jolloin Jacques Fourneaux perusti viinitalonsa Reimsiin. Talon kuuluisin tuote on chardonnaysta valmistettu vuosikertasamppanja Comtes de Champagne, joka onkin varsin herkullinen tapaus. Taittingerin muut tuotteet sen sijaan eivät kuulu suosikkeihini, mutta halusin nähdä heidän kuuluisat kellarinsa. |
| Samppanjaa isompaan janoon. Taittingerin Brut Réserve kypsymässä methusalempulloissa, joiden vetoisuus vastaa kahdeksaa tavallista viinipulloa. |
Kierrokseen sisältyi lyhyt video talon historiasta ja samppanjanvalmistuksesta, opastettu kierros kellareissa sekä yhdestä kolmeen lasia talon samppanjoita. Lasillisten määrä ja laatu riippui ostetun lipun hinnasta. Brittioppaamme veti kierroksen asiantuntevasti, mutta melko rutiininomaisesti eikä kliinisen moderni tastinghuonekaan tehnyt suurempaa vaikutusta.
Parasta Taittingerin kierroksessa ovat tunnelmalliset kellarit, joissa on pökerryttävä määrä Comtes de Champagne -pulloja sekä erikoiskokoisia pulloja. Valo on samppanjan vihollinen, joten kaikkien kellareiden valaistus on himmeä ja se vähäinenkin valo on oranssia, jotta siinä ei olisi yhtään ultraviolettisäteilyä.
Taittingerin kierrokselle pääsee halutessaan varsin edullisesti, sillä halvimmillaan lippu maksaa 21 euroa ja siihen kuuluu lasi talon Brut Réserveä.
Ruinart
Ruinart on perustettu 1729 ja se on vanhin toiminassa oleva samppanjatalo. Ruinartin kellarit sijaitsevat samoissa kilometrien pituisissa roomalaisten louhimissa luolissa ja käytävissä kuin Taittingerin kellarit, muita kellarinaapureita ovat muun muassa Pommery ja Charles Heidsieck. Oppaamme näytti kellarissa käytävän, joka oli muurattu umpeen ja kertoi, että heti muurin takana käytävä jatkui Pommeryn kellarina.
Ruinartin vierailu oli kaikkinensa paljon tunnelmallisempi kuin Taittingerin. Meitä oli kymmenen hengen ryhmä ja oppaamme työskenteli Ruinartilla, joten hänellä oli aito tuntuma talon elämään ja hän osasi kertoa talon historiasta hauskasti ja elävästi.
Meidät otettiin vastaan ylellisessä "olohuoneessa", jonka ikkunat avautuivat talon moitteettomasti hoidetulle sisäpihalle, joka oli kaunis jopa tihkusateessa. Sisätiloissa oli esillä samppanjatalon palkkaamien taiteilijoiden taideteoksia.
Ruinartin 300-vuotisjuhla on kymmenen vuoden päästä ja siihen valmistaudutaan jo hyvää vauhtia. Oppaamme näytti meille erään käytävän varrelta telineen, jossa pullot olivat 'sur pointe' eli ylösalaisin, jolloin niitä voidaan kypsyttää vuosikausia samppanjan menettämättä hedelmäisyyttään. Luvassa siis lienee varsin herkulliset synttärit.
Ruinartin kierros päättyi tietysti maisteluun, jossa piti ensimmäisenä päättää väri eli ottiko maisteltavakseen valkoiset vai rosesamppanjat. Maisteltavina olivat molemmista väreistä perussekoitukset sekä Dom Ruinart 2007. Pullo kyseistä vuosikertaa maksaa Alkossa 214,45 €, joten 70 euron kierroslipusta tuli kuitattua aika iso siivu yhdellä lasillisella.
Taittingerin ja Ruinartin lisäksi opastettuja kierroksia Reimsissä tarjoavat muutkin tunnetut talot kuten Pommery ja Lanson, joten nähtävää riittää seuraavillekin kerroille.
Ajoita matkasi oikein
Reims oli todella miellyttävä tuttavuus, mutta tästä kerrasta viisastuneena ajoitan seuraavan matkani hieman lämpimämpään vuodenaikaan ja loppuviikkoon. Sunnuntai-iltapäivä oli ehkä huonoin mahdollinen aika tupsahtaa kaupunkiin, sillä moni hyvä ravintola on kiinni sunnuntai-illasta tiistaihin saakka, samoin monet samppanjatalot järjestävät kierroksia vain loppuviikosta ja kaupungin kauppahallikin avaa ovensa vain keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin.Meillä oli myös huonoa tuuria matkassa, sillä Trésors de Champagne, paikallisten pientuottajien boutiquemyymälä ja baari oli poikkeuksellisesti kiinni sekä tiistaina että keskiviikkona. Sinnekin kannattaa suunnata perjantaina, koska perjantai-iltaisin siellä avataan aina jokin mielenkiintoinen samppanja maisteltavaksi.
Epernay
Huonoa tuuria ja onnenpotku
Kuultuaan, että seuraava etappimme on Eperney, Reimsin majapaikkamme isäntä suositteli, että meidän kannattaa ehdottomasti käydä Hautvillers'ssä. Kyläpahasessa on vain 717 asukasta, mutta siellä sijaitsee benediktiiniläisluostari, jossa munkki Dom Perignon aikanaan loi pohjan samppanjalle sellaisena kuin me sen tunnemme. Dom Perignonin hauta onkin siis eräänlainen pyhiinvaelluskohde kaikille samppanjafriikeille. Kylä on myös ympäristöään korkeammalla, joten sieltä avautuu kauniit näköalat ympäristöön. Luontoäiti oli kuitenkin päättänyt retkemme suhteen toisin, sillä ainoana kokonaisena päivänä, jonka olimme Epernayssä, satoi kaatamalla eikä ollut mitään mieltä lähteä maaseuturetkelle.
Kävelimme jokseenkin alakuloisina pitkin Avenue de Champagnea, kun kuulin jonkun hihkuvaan peräämme. Käännyimme yllättyneinä ja havaitsimme, että viehättävä ranskatar viittilöi meitä tulemaan pihaan, jonka ohi olimme juuri kulkeneet. Pahoittelin, etten osaa ranskaa enkä ymmärrä, mitä hän haluaa meille sanoa, jolloin rouva vaihtoi sujuvasti englantiin ja kysyi haluaisimmeko kenties samppanjaa. Pihalla seisoi hieno retroasuntovaunu, joka oli muunnettu samppanjabaariksi.
Surkean sään vuoksi Epernayn pysähdyksemme jäi tyngäksi, joten sinne on ehdottomasti päästävä takaisin. Voin vain kuvitella, kuinka viehättävä kaupunki se on kesäiltaisin, kun kaikki keskustan ravintoloiden terassit pursuavat väkeä. Emme myöskään vierailleet yhdessäkään samppanjatalossa, joten nähtävää riittää niin itse kaupungissa kuin sitä ympäröivissä kuuluisissa kylissä.
Reissu oli kallis mutta kannatti
 |
| Dom Perignonin patsas "Möttösen" pihassa. |
Ehdimme viidessä päivässä maistamaan yli 20 samppanjaa, joista suureen osaan en todennäköisesti törmäisi missään alueen ulkopuolella. Todellisia löytöjäkin tuli tehtyä, kuten esimerkiksi L'éte des Vignerons -vaunulla maistamamme Dominique Crétén Cuvée Eméraude. En yhtään ihmettele, että viinin vuosikerta 2012 voitti tänä vuonna Pariisissa kultamitalin Concours Général Agricolessa, koska se oli todella upea tapaus. Tilalta ostettuna pullon hinta on kuitenkin alle 20 euroa!
Erikoisimpiin elämyksiin kuului herkkukauppa Au Bon Mangerissa maistamamme Val Frisonin natusamppanja Cuvée Portlandia, jonka rypäleet on kerätty niin kypsinä, ettei sitä ikinä uskoisi non dosé -samppanjaksi.
Toinen mieleenpainuva erikoisuus oli La Grillade Gourmande -ravintolassa juomamme Alain Bernardin Rosé de Saignée brut. Toisin kuin roseesamppanjassa yleensä, saignéessa rypäleiden kuorien annetaan olla kontaktissa rypälemehun kanssa, mikä tuo viiniin punaviinimäistä tanniinisuutta. Saignée-menetelmällä valmistetaan vain 5 % Champagnen roseista, joten ne ovat paikallisia erikoisuuksia. Roteva samppanja toimi mainiosti liekitetyn vasikan munuaisen kanssa, mutta niistä ja muusta ruuasta sitten lisää seuraavassa postauksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti