Annan kartano - onni on hyvä lähiravintola

Vietimme sukulaiseni 85-vuotissyntymäpäiviä viime viikonloppuna ravintola Annan kartanossa ja muistin taas, kuinka onnekasta on asua niin kivan ravintolan lähellä.

Annan kartanon ravintola kuvassa keskellä. Vasemmalla puolella on sistustusliike Country White ja
oikealla, päärakennuksessa taidekoulu Alfa.

Harvalla suomalaisella ravintolalla on yhtä upeita puitteita kuin Annan kartanolla, sillä ravintola sijaitsee Tuomarinkylän kartanon entisessä tanssisalissa. Vuonna 1790 valmistunutta kustavilaistyylistä kartanoa ympäröi kartanon puisto ikivanhoine lehtipuineen, Vantaanjoelle viettävät pellot sekä ratsastuskoulujen rakennukset hevoslaitumineen. Vaikka moderni kaupunki on aivan vieressä, voi kartanon pihapiirissä nauttia menneen ajan tunnelmasta.

Kartanon vanhassa tanssisalissa on harjoitettu kahvila- ja ravintolatoimintaa vuosikymmenien ajan.  Mieheni muistaa lapsuudestaan hiihtoretkillä nautitut kaakaot silloisessa kahvilassa. Yhteistä historiaamme ovat taas pyöräretkien päätteeksi terassilla nautitut virkistävät juomat, 2000-luvun alun fine dining -ravintolassa järjestetetyt hääillallinen, suvun yhteiset syntymäpäiväjuhlat sekä anoppini muistotilaisuus. Paikkaan liittyy siis paljon henkilökohtaisia muistoja ja senkin takia minulle on tärkeää, että sinne on nykyään niin mukava tulla.

Ravintolatoiminta rakennuksessa on vuosien varrella toisinaan ollut jäissä, kun rakennus on ollut kiinni remontin tai vuokralaisen konkurssin vuoksi. Erilaisia vaiheita on paikalla siis riittänyt ja niistä on sivustaseuraajakin oppinut sen, että kauniit puitteet eivät yksinään riitä vaan menestykseen tarvitaan myös kovaa työtä ja toimiva konsepti.

Keväällä järjestetyn italialaisen illan pääruokana tarjottiin herkullista karitsankaretta ja tuoremintturisottoa.

Parin vuoden toiminnan jälkeen näyttää siltä, että Annan kartanossa asian kanssa on onnistuttu, sillä väkeä riittää muulloinkin kuin kauniina kesäpäivinä. Hyvällä säällä paikka on luonteva taukopaikka kävely- tai pyörälenkillä, mutta pimeinä ja kylminä talvikuukausina sijainti kaupungin reunalla on melkoinen haaste. Nykyiset ravintolan pyörittäjät ovat kuitenkin onnistuneet vakiinnuttamaan uskollisen asiakaskunnan, joka käy lounaalla vuoden ympäri. Myös erilaiset teemaillat saavat ihmiset liikkeelle muinakin kuin kesäkuukausina.

Slaavilaisen illan zakuskat. Illan tunnelmasta vastasivat pianisti Sergei Sokolov ja kontrabasisti Joonas Tuuri, jotka esittivät venäläisiä klassikoita

Ravintolan hintataso on onnistuttu pitämään kohtuullisena, mikä on edellytys sille, että lähialueen ihmiset tulevat syömään muulloinkin kuin vain suurina juhlapäivinä. Alkuvaiheen suppeaa listaa on kasvatettu vähitellen ja uskon, että nykyisellään jokainen löytää siltä mieleisensä annoksen. Viikonloppuna syömäni haukiquenellit olivat herkullisia ja ilahduin erityisesti siitä, että vähäarvoisena pidettyä haukea oli tarjolla näin tyylikkäässä muodossa. Myös vegaaneille löytyy listalta ihan oikeaa ruokaa.

Haukiquenellit riisin ja tuoreiden herneiden kera olivat ihanan kesäinen ruoka. Annos on kuulemma ollut niin suosittu, että se on välillä loppunut kesken.

Parasta paikassa on kuitenkin sen henki. Henkilökuntaan on löydetty juuri oikeat ihmiset, joten ravintolassa on rennon ystävällinen tunnelma, jollainen on vieläkin valitettavan harvinaista Helsingissä. Ihmiset eivät todellakaan ole vain töissä siellä vaan tietävät, että he ovat ravintolan sydän ja sielu. Siksi Annan kartanolle on aina yhtä mukava tulla.

Suosittelen siis lämpimästi ravintola- ja aikamatkaa maaseudulle Helsingin rajojen sisäpuolella.