Iloa liedellä

Oscar Wildea lainatakseni pystyn vastustamaan kaikkea paitsi kiusausta. Niinpä huomasin päivänä eräänä ostaneeni kaupasta burratan vain koska niitä oli tiskissä. Burrata on alunperin apulialainen juusto ja se on eräänlainen mozzarellan de luxe -versio. Burrata valmistetaan muotoilemalla mozzarellamassasta pussukka, joka täytetään stracciatellalla eli kermalla ja mozzarellan valmistuksessa syntyvillä juustosäikeillä ja kietaistaan kiinni. Syntistä, eikö! Ensimmäisen burratani ostin joitain vuosia sitten Ruoka- ja viinimessuilta eräältä etelä-italialaiselta tiskiltä. Juuston minulle myynyt mies kuta kuinkin vaati minua vannomaan käsi sydämellä, että syön juuston vielä samana päivänä tai viimeistään seuraavana, jotta sen maku ei kärsisi. Burratan säilyvyys on nimittäin hyvin lyhyt, vain joitain päiviä. Sen vuoksi sen saatavuuskin on hyvin satunnaista. Helsingissä burrataa saa toisinaan ainakin La Tartufatasta , Lentävästä lehmästä ja Mustasta Pekasta . Burrata syöd...

Ravintola Ultima on kiinnostanut siitä saakka, kun tietoa uudenlaisesta ravintolasta alkoi näkyä julkisuudessa. Pari ravintolassa käynyttä tuttavani kehuivat paikkaa kovasti, joten kun sähköpostiini tupsahti tarjous talon neljän ruokalajin illallisesta kahdelle 98 euron hintaan, tartuin tilaisuuteen oitis ja buukkasin pöydän meille ja ystäväpariskunnallemme. Seuraavien aterioiden raaka-aineet valmistuvat ravintolan aulassa. Valaistuissa palloissa kasvaa kotisirkkoja. Ultimassa ollaan otettu tukeva etunoja tulevaisuuteen ja olinkin utelias näkemään, minkälaisia elämyksiä keittiöpäälliköt Henri Alén ja Tommi Tuominen onnistuvat itselleen asettamiensa rajojen puitteissa tuottamaan. Onko kiertotalous itsetarkoitus vai voiko paikkaa arvioida samoilla kriteereillä kuin mitä tahansa ravintolaa? Ensi vaikutelma oli positiivinen. Meidät otettiin kiireettömän ystävällisesti vastaan ja meille esiteltiin ravintolan puhutuimmat nähtävyydet eli lasipalloissa ruuaksi kasvatettavat kotisirka...

Mieheni rakastaa ahvenia, mutta vihaa ruotoja. Melkoinen haaste kokille siis. Ahven on ehdottomasti yksi maukkaimmista kaloistamme ja myös minun suuri suosikkini. Harmi vain, että sitä on jotakuinkin mahdotonta saada perattua ruodottomaksi, etenkin kun ahvenet tuppaavat Suomen vesillä jäämään usein varsin pienikokoisiksi. Siksi tässä reseptissä ahvenet surautetaan ruodottomiksi murekepihveiksi, joten ruotokammoisinkin voi herkutella niillä ilman inhonväreitä. Ahvenpihvit perunoiden, parsakaalin ja mojo verden kanssa. Ahven on mitä parhainta lähiruokaa, lähimmillään oman laiturin nokasta. Se on Suomen yleisin kala eikä nykyinen kalastus heikennä kantojen tilaa, joten ahvenia voi  herkutella hyvällä omallatunnolla . Näihin pihveihin uppoavat sitä paitsi kaiken kokoiset ahvenet. Reseptin pohjana on perinteinen kalamurekemassa, johon vaihdoin kerman tilalle creme fraichen. Creme fraichen rasvaprosentissa ei kannata kitsastella, jotta massa pysyy kasassa pannulla. Ketsuppi sa...

Oman, täysin epätieteellisen havainnointini perusteella kesäkurpitsa on parhaimmillaan silloin, kun se on vaaksan mittainen. Pienikätisenä minun vaaksani on 18 cm (mittasin juuri). Kokeilepa huviksesi löytää kaupasta sen kokoisia kesäkurpitsoita. Eipä löydy. Tämäkin asia pitää siis hoitaa itse. Tänä kesänä kesäkurpitsa on puskenut satoa melkein silmissä ja olen voinut lähes päivittäin kerätä pihalta pieniä, napakoita kesäkurpitsoita, jotka maistuvat aivan erilaiselta kuin ylikasvaneet ja vetiset serkkunsa. Jos siis saat käsiisi mahdollisimman pieniä kesäkurpitsoita, tee tämä nopea ja kesäinen pasta, jonka kruunaavat tuoreet herneet. Sopivan kokoisia kesäkurpitsoita kannattaa kysellä vaikkapa kasvimaan omistavalta tuttavalta. Olen aivan varma, että tänä kesänä hän on hyvin anteliaalla päällä! Resepti 180 gr lyhyttä kuivapastaa (esim. fusilli tai penne) 20 gr voita 250 gr kesäkurpitsaa (2 pientä) 0,5 tl suolaa 1 valkosipulinkynsi 50 gr herneitä 180 gr katkaravunpyrs...

Jäätee on paras juoma helteellä ja tämä jäätee on niin helppo, että sen jaksaa tehdä, vaikkei mitään muuta jaksaisikaan.  Sanotaan, että hibiscus muun muassa auttaisi kohonneeseen verenpaineeseen. Mene ja tiedä, mutta yksinomaan juoman upean värin ihailu vähentää stressiä ja raikkaan kirpsakka maku helpottaa oloa päivän kuumimpina hetkinä. Hibiscuksesta uutetut juomat ovat suosittuja muun muassa Iranissa, Intiassa ja Karibian alueella eli jokin jäähdyttävä taika siinä on. Kuivattua hibiscusta saa Suomesta ainakin terveyskaupoista. Itse sain omani Viron tuliaisina ihanalta sisareltani. Resepti 1 l vettä 1 dl kuivattua hibiscusta 0,5 dl sokeria 1 luomusitruuna jäitä Kiehauta 5 dl vettä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja lisää veteen hibiscuksen terälehdet ja sokeri. Anna hautua 10 minuuttia.  Sekoittele juomaa, kunnes sokeri on täysin sulanut siihen. Lisää 5 dl jääkylmää vettä. Siivilöi juoma korkilliseen pulloon tai kannuun ja anna...

Paastopäivä ja ulkolämpötila huitelee lähellä 30 astetta jo yhdeltätoista. Tänään ei todellakaan ollut vaikeaa päättää, mitä söisi lounaaksi! Gazpacho on Andalusian viileä lahja maailmalle. Alkuperäinen gazpacho oli aika eri juttu kuin nykypäivänä tarjottavat gazpachot. Yhteistä niille on kuitenkin kuivahtanut leipä, valkosipuli, oliiviöljy, suola ja viinietikka sekä tietysti tarjoilulämpötila. Leivän rooli gazpachossa on sakeuttaa keitto ja antaa sille ruokaisuutta. Toisaalta se tekee keitosta ikävän näköistä mössöä. Helpointa mielestäni onkin tarjoilla leipä keiton ohessa pieninä krutonkeina. Silloin keitto on paitsi kaunis, myös gluteeniton ja halukkaat voivat suurustaa oman annoksensa mieleisekseen. Toinen asia, jonka jätän omasta versiostani pois, on sipuli. Raaka sipuli saa minut röyhtäilemään loppupäivän, ei kiva. Jos haluat keittoon sipulia, kannattaa se hienontaa juuri ennen ruokalua ja tarjoilla erillisestä kiposta. Ilman vaikutus muuttaa sipulin maun epämiellyttäväks...

Pyrähdimme loman alkajaisiksi Köpikseen. Mielikuvani tanskalaisesta gastronomiasta olivat ennen matkaa hyvin kahtalaiset: Kööpenhamina on pohjoismaisista kaupungeista saanut nauttia eniten Michelinin tähtisateesta, mutta toisaalta mielikuvani perinteisestä tanskalaisesta ruuasta oli sikaa ja silliä. Porsas ei koskaan ole kuulunut suosikkeihini, joten pelasin varman päälle ja varasin ennen lähtöä pöydän parista hyvät arvostelut saaneesta kalaravintolasta. Fishmarket Ensimmäisenä iltana söimme Fishmarketissa , joka sijaitsee Kongens Nytorvin välittömässä läheisyydessä. Paikka on melko pieni ja viihtyisä, seinien kaakelit toivat mieleen kauppahallin ja valaisimien varjostimet muistuttivat kampasimpukoita. Varsin tunnelmallinen paikka siis. Sijainti ja kaupungin yleinen hintataso huomioon ottaen Fishmarket on varsin kohtuuhintainen. Kolmen ruokalajin menu maksoi 345 kruunua eli noin 46 euroa ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Alkuruokana oli kampasimpukkatartar henkäyks...