Iloa liedellä

Peruskoulu teki parhaansa luodakseen minulle elinikäisen inhon kurpitsaa kohtaan loputtomalla kurpitsapikkelsin tuputtamisella. Onneksi se ei onnistunut. Viime vuosina kauppoihin on syksyisin tullut ilahduttava määrä eri muotoisia ja värisiä, kotimaisia kurpitsoja. Eräs uusista tulokkaista vihannestiskeillä on hokkaidokurpitsa ja voi jestas, miten hyvää se on! Hokkaidokurpitsa kypsyy sen verran nopeasti, että sen ehtii arkenakin kypsentää lisukkeeksi. Lisäksi kypsennetyn kurpitsan kuori on niin pehmeä, että sen voi syödä eli kurpitsan voi hyödyntää lähes kokonaan.  Kurpitsojen makeusaste vaihtelee jonkin verran, mutta parhaimmillaan hokkaidokurpitsa on pyörryttävän hyvää ihan sellaisenaan. Hokkaidokurpitsasta saakin helposti maukkaan alkupalan tai pääruuan lisukkeen. Yksinkertaisimmillaan tarvitset kurpitsan lisäksi vain hiukan suolaa ja öljyä - sekä tukevan veitsen. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Huuhtele kurpitsa ja kuivaa se. Laita kurpitsa leikk...

Ilmojen viilennyttyä uuniruuat alkavat taas tuntua hyvältä ajatukselta. Pinaatti-ricottacannellonit ovat italialaisten suosikki, jota syödään sunnuntain perhelounaalla tai uskonnollisten juhlapyhien aattoina, jolloin liharuuat ovat perinteisesti kiellettyjä. Minulla kävi tuuri ja löysin kaupasta viikko sitten vielä kotimaista pinaattia, joka oli ihanan tuoretta ja mureaa. Sain melkein pidätellä itseäni, etten kauhonut koko säkillistä mukaani. Tämä resepti oli luonteva valinta pinaatilla herkutteluun. Lempeä ricotta ja maukas tomaattikastike ovat oivat makukumppanit pinaatille. Cannellonit voi päällystää tomaattikastikkeen sijaan myös bechamelkastikkeella, jos haluaa vielä lempeämmän lopputuloksen. Tosikokki kiepauttaa cannellonit itse tehdystä tuorepastasta. Me laiskemmat tai kiireisemmät voimme onneksi ostaa valmiita cannelloniputkia kaupan pastahyllystä. Putkien täyttämisessä kannattaa ehdottomasti käyttää pursotinpussia, koska se nopeuttaa työtä olennaisesti. Hätätapauksessa...

Huhtikuussa avautuneen Hotelli St Georgen ravintola Andrea edustaa anatolialais-pohjoismaista keittiötä ja sen listan on luonut palkittu suomalais-turkkilainen kokki Mehmet Gürs. Turkkilaisesta keittiöstä minulla ei satunnaisia kebabeja lukuunottamatta ollut oikein mitään käsitystä, mutta ravintolan sivuilta menua lukiessa tuli mieleen georgialaisen keittiön herkut. Odotin iltaa siis varsin innokkaasti. Ravintola arvosteltiin varsin suopeasti Nytissä , mikä varmasti osaltaan vaikutti siihen, että perjantai-iltana paikka oli tupaten täynnä. Meidät otettiin ovella ystävällisesti vastaan ja vietiin pöytäämme. Pöydän nähtyäni mielialani laski useita asteita. Kahden hengen pöytämme oli pieni ja ahdettu muiden pöytien väliin niin, että istuin käytännöllisesti katsottuna muiden vieraiden päällystakkien seassa. Hivutimme vaivihkaa pöytää keskemmälle käytävää, mikä taas tarkoitti sitä, että mieheni sai illan mittaan muutamastakin kyynärpäästä selkäänsä. Toinen asia, jonka huomasin väl...

Tästä keitosta on tullut meillä paastopäivien vakioresepti. Keitossa on ällistyttävän vähän kaloreita, mutta misotahna antaa sille ruokaisan maun, joten siitä tulee kylläinen olo. Lisäksi se on todella nopea tehdä. Sain idean keittoon eräänä päivänä eräässä varsin tavanomaisessa sushiravintolassa. Syömäni sushi ei ollut kummoista, mutta misokeitto pelasti aterian ja rupesin miettimään, että se on ruokaisuutensa ansiosta oikeastaan aika täydellinen pohja paastopäivän keitoksi. Tähän keittoon kannattaa käyttää valmista pika-misokeittotahnaa, jota myydään muutaman pussin pakkauksissa. Valmistahnassa on mukana bonito-tonnikalajauhe ja merilevä, joten sen maku on monipuolisempi kuin "oikean" misotahnan. Jos sinulla kuitenkin sattuu olemaan avattu purkki misotahnaa jääkaapissa, voit aivan hyvin käyttää sitä. Keitto on nopea valmistaa, siinä on todella vähän kaloreita ja ennen kaikkea se on hyvänmakuinen. Vihanneksia voi tietysti vaihdella vuodenaikojen tai omien mieltymyst...

Oscar Wildea lainatakseni pystyn vastustamaan kaikkea paitsi kiusausta. Niinpä huomasin päivänä eräänä ostaneeni kaupasta burratan vain koska niitä oli tiskissä. Burrata on alunperin apulialainen juusto ja se on eräänlainen mozzarellan de luxe -versio. Burrata valmistetaan muotoilemalla mozzarellamassasta pussukka, joka täytetään stracciatellalla eli kermalla ja mozzarellan valmistuksessa syntyvillä juustosäikeillä ja kietaistaan kiinni. Syntistä, eikö! Ensimmäisen burratani ostin joitain vuosia sitten Ruoka- ja viinimessuilta eräältä etelä-italialaiselta tiskiltä. Juuston minulle myynyt mies kuta kuinkin vaati minua vannomaan käsi sydämellä, että syön juuston vielä samana päivänä tai viimeistään seuraavana, jotta sen maku ei kärsisi. Burratan säilyvyys on nimittäin hyvin lyhyt, vain joitain päiviä. Sen vuoksi sen saatavuuskin on hyvin satunnaista. Helsingissä burrataa saa toisinaan ainakin La Tartufatasta , Lentävästä lehmästä ja Mustasta Pekasta . Burrata syöd...

Ravintola Ultima on kiinnostanut siitä saakka, kun tietoa uudenlaisesta ravintolasta alkoi näkyä julkisuudessa. Pari ravintolassa käynyttä tuttavani kehuivat paikkaa kovasti, joten kun sähköpostiini tupsahti tarjous talon neljän ruokalajin illallisesta kahdelle 98 euron hintaan, tartuin tilaisuuteen oitis ja buukkasin pöydän meille ja ystäväpariskunnallemme. Seuraavien aterioiden raaka-aineet valmistuvat ravintolan aulassa. Valaistuissa palloissa kasvaa kotisirkkoja. Ultimassa ollaan otettu tukeva etunoja tulevaisuuteen ja olinkin utelias näkemään, minkälaisia elämyksiä keittiöpäälliköt Henri Alén ja Tommi Tuominen onnistuvat itselleen asettamiensa rajojen puitteissa tuottamaan. Onko kiertotalous itsetarkoitus vai voiko paikkaa arvioida samoilla kriteereillä kuin mitä tahansa ravintolaa? Ensi vaikutelma oli positiivinen. Meidät otettiin kiireettömän ystävällisesti vastaan ja meille esiteltiin ravintolan puhutuimmat nähtävyydet eli lasipalloissa ruuaksi kasvatettavat kotisirka...

Mieheni rakastaa ahvenia, mutta vihaa ruotoja. Melkoinen haaste kokille siis. Ahven on ehdottomasti yksi maukkaimmista kaloistamme ja myös minun suuri suosikkini. Harmi vain, että sitä on jotakuinkin mahdotonta saada perattua ruodottomaksi, etenkin kun ahvenet tuppaavat Suomen vesillä jäämään usein varsin pienikokoisiksi. Siksi tässä reseptissä ahvenet surautetaan ruodottomiksi murekepihveiksi, joten ruotokammoisinkin voi herkutella niillä ilman inhonväreitä. Ahvenpihvit perunoiden, parsakaalin ja mojo verden kanssa. Ahven on mitä parhainta lähiruokaa, lähimmillään oman laiturin nokasta. Se on Suomen yleisin kala eikä nykyinen kalastus heikennä kantojen tilaa, joten ahvenia voi  herkutella hyvällä omallatunnolla . Näihin pihveihin uppoavat sitä paitsi kaiken kokoiset ahvenet. Reseptin pohjana on perinteinen kalamurekemassa, johon vaihdoin kerman tilalle creme fraichen. Creme fraichen rasvaprosentissa ei kannata kitsastella, jotta massa pysyy kasassa pannulla. Ketsuppi sa...